Neitsyt Maria, Kristuksen äiti

Nyt kesällä on ollut niin paljon kaikkea muuta, että blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Kesällä 2014 kirjoitin Yle Radio 1:n teemakuukauden Naisen heinäkuun kunniaksi hartauden, joka käsittelee Neitsyt Mariaa. Hartaus lähetettiin radiossa 7.7.2014. Siinä mielessä kirjoitus sopii julkaistavaksi uudelleen juuri tänään, koska irlantilaisten keskiaikaisten martyrologioiden eli pyhimyskalentereiden mukaan tänään 16.8. vietetään Neitsyt Marian syntymän juhlaa. Katolisen kirkon yleisessä kalenterissa samoin kuin useimmissa muissa kirkoissa tätä juhlaa vietetään 8. syyskuuta. 800-luvun alussa kirjoitetussa iirinkielisessä Oengusin martyrologiassa, Félire Oengusso, Marian syntymän juhla on 16.8., kun taas siinä on myös 8.9. Marian juhla, jonka syytä ei määritellä tarkemmin.

14thC_The_Birth_of_the_Virgin

Marian syntymää esittävä italialainen maalaus 1300-luvun alusta.

Kuva: Wikimedia commons

Maria on tietenkin ennen kaikkea Jeesuksen äiti ja keskiaikaisissa irlantilaisissa teksteissä onkin hyvin tavallista kutsua Jeesusta nimellä Marian poika. Tämä korostaa Marian roolia naisena, jonka kautta Jeesus syntyi lihaksi maan päälle. Hän on siten todellinen silta ihmiskunnan ja Kristuksen välillä. Maria on samaan aikaan sekä neitseellinen puhdas neito että synnyttänyt äiti ja siten hänessä yhdistyy keskiaikaisen naisihanteen kaksi puolta: toisaalta viaton neito ja toisaalta hoivaava äiti. Keskiajalla hänet esitettiin usein myös taivaan kuningattarena, joka hallitsi poikansa rinnalla.

Seuraava keskiaikainen irlantilainen rukous on omistettu Marialle ja siinä hänen erilaiset puolensa tulevat hyvin esiin.

Oi lempeä Maria, hyvä neito,

auta meitä,

Oi Herran ruumiin säilytysastia,

Oi mysteerien rasia

 

Oi kaikkien hallitsijoiden kuningatar,

Oi siveä pyhä neito,

pyydä puolestamme, että saisimme anteeksi

sinun kauttasi kurjat rikkomuksemme

 

Oi armollinen, anteeksi antava,

jolla on puhtaan hengen armolahja,

rukoile kanssamme oikeudenmukaisesti tuomitsevaa kuningasta,

hänen kauniiden tuoksuvien lastensa puolesta

 

Oi oksa Iisain puussa,

rakkaasta pähkinälehdosta,

rukoile, jotta saisin

anteeksiannon väärästä synnistäni

 

Oi Maria, oi loistava jalokivi

olet pelastanut sukumme,

Oi loistava valo,

Oi kuninkaiden puutarha

 

Oi loistava, häikäisevä,

joka harjoitat hohtavaa puhtautta,

Oi kultainen, kaunis, kirkas, kunnioitettu,

Oi taivaan pyhä

 

Oi totuuden äiti,

sinä olet täydentänyt kaiken,

rukoile kanssani esikoiseltasi,

jotta vapautuisin tuomiolta

 

Oi sinä, joka olet voittoisa, pysyvä,

saattueen seuraama, voimakas,

rukoile kanssani mahtavaa Kristusta,

joka on sinun isäsi ja poikasi

 

Oi jalo kohotettu tähti,

Oi kukkiva puu,

Oi vahva valittu valo,

Oi aurinko, joka lämmität jokaista

 

Oi suuren aidan ylittävät tikapuut,

joiden kautta jalot kulkevat,

ole meidän turvanamme

suurenmoiseen taivaaseen

 

Oi ihana ja tuoksuva linnoitus,

jonka kuningas valitsi,

mahtava oli vieras, joka vietti kohdussasi

kolme kertaa kolme kuukautta

 

Oi valittu ovi,

jonka kautta syntyi lihaksi

kohotettu kirkas aurinko,

Jeesus elävän Jumalan poika

 

Rakkaan tähden,

joka sai alkunsa sinun kohdussasi,

ainoan poikasi tähden,

joka on ylikuningas kaikkialla

 

Hänen ristinsä tähden,

joka on ylväämpi kaikkia ristejä,

hänen hautaamisensa tähden,

jossa hänen haudattiin kallioon

 

Hänen ylösnousemuksensa tähden,

jolla hän nousi ennen muita,

hänen perhekuntansa tähden,

joka tulee viimeiselle tuomiolle kaikkialta

 

Ole suojanamme

hyvän kuninkaan valtakunnassa

kunnes menemme rakkaan Jeesuksen luo,

pyydän, niin kauan kuin on elämää

 

Aamen.

 

Rukouksessa korostuu Jeesuksen lihaksi tulemisen konkreettisuus: Maria on säilytysastia, rasia ja ovi, jonka kautta jumala tuli maan päälle. Hän kantoi taivaallista vierasta kohdussaan yhdeksän kuukautta niin kuin jokainen äiti on kantanut lastaan. Hän on taivaaseen johtavat tikapuut, joiden kautta pelastus tuli maailmaan, ja linnoitus, joka tarjoaa turvan ihmisille. Hän on tähti tai valo, joka johdattaa ja kirkastaa maailman, ja aurinko, joka lämmittää. Hän on kuningatar, joka hallitsee ja jonka arvoa heijastaa hänen mukanaan kulkeva seurue. Hänen poikansa on koko maailman ylikuningas ja kuninkaan äitinä hän voi vedota poikaansa, jotta tämä antaisi ihmisten synnit anteeksi ja päästäisi nämä taivaalliseen valtakuntaansa. Samalla Maria on myös kaikkien kristittyjen hoivaava äiti, armollinen ja anteeksi antava.

 

Suomen Luterilaisen kirkon virsikirjan virressä 52 käsitellään myös Mariaa.

1.
Maria, Herran äiti,
ei nähnyt eteenpäin,
Jumalan suuren kutsun
hän otti vastaan näin:
Sinua palvelen,
ja vaikken tiestä tiedä,
saat minne tahdot viedä,
ääntäsi kuuntelen.

2.
Maria, Herran äiti,
vain köyhä ihminen,
sai olla täysi malja
Jumalan rakkauden.
Ja seimi loistoton
sai olla synnyinsija,
kun taivaan hallitsija
maan päälle tullut on.

 

Nämä säkeet kertovat Marian jatkuvasta merkityksestä kristinuskon tärkeimpänä naisena. Virressä korostuu Marian inhimillisyys: hän on epävarma, mutta ottaa siitä huolimatta vastaan suuren tehtävänsä päättäen luottaa Jumalaan. Virressä asetetaan vastakkain Marian maallinen köyhyys ja hänen asemansa loisto Jumalan äitinä: Jeesus ei syntynyt palatsiin vaan vaatimattomaan seimeen. Myös tässä virressä Maria on ennen kaikkea äiti ja nainen, jonka ruumiin kautta pelastus saapui maailmaan.

Virren säkeessä numero 3 puhutaan Marian kärsimyksestä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen hetkellä: ” Maria, Herran äiti, jäi yksin pimeyteen, kun tuskan miekka tunki myös äidin sydämeen.” Marian kärsimys on hyvin inhimillistä ja siihen voi jokainen ihminen samaistua. Virren seuraavassa säkeessä Marian tuskaa lievittää kuitenkin usko ja luottamus Jumalan armoon, joka auttaa häntä kulkemaan eteenpäin. Virren lopussa Mariaa verrataan kirkkoon ja virsi päättyy voittoisasti: kärsimyksestä seuraa jotakin hyvää ja näin voimattomuus muuttuu ylistysvirreksi.

 

Kategoria(t): Naiset, Neitsyt Maria, Radiohartaudet, Rukoukset | Avainsanat: | Kommentoi

Beda Venerabilis varhaiskeskiajan merkittävin historioitsija

Tänään muistetaan Pyhää Bedaa (engl. Bede the Venerable, lat. Beda Venerabilis), varhaiskeskiajan tärkeintä historioitsijaa, jota kunnioitetaan myös pyhimyksenä. Beda kuoli 26. toukokuuta vuonna 735. Katolisen kirkon kalenterissa, johon hänet lisättiin vuonna 1899, Bedan muistopäivän on kuitenkin vasta seuraavana päivänä, koska 26.5. sattui olemaan jo varattu Paavi Gregorius VII:n päivälle. Beda on yksi ”kirkon tohtoreina” tunnetuista oppineista ja hän on ainoa englantilainen, joka on saanut tämän kunnian.

Beda eli Pohjois-Englannin Northumbriassa Jarrow’n luostarissa ja hän oli ilmeisesti samalta seudulta kotoisin. Beda oli laajasti oppinut ja hän kirjoitti useita oppineita teoksia, kuten kommentaareja useisiin Vanhan ja Uuden Testamentin kirjoihin, teokset latinan metriikasta ja Raamatun retoriikasta, sekä kaksi teosta, jotka käsittelivät ajan mittaamista ja erityisesti pääsiäisen ajankohdan määrittämistä. Hänen tunnetuin teoksensa käsittelee kuitenkin historiaa. Historia ecclesiastica gentis anglorum eli ”Englannin kansan kirkollinen historia”, jonka hän sai valmiiksi vuoden 731 paikkeilla, kuvaa viidessä kirjassa englantilaisten historiaa alkaen Caesarin valloitusretkestä vuonna 55 eaa. Beda kuvaa laajasti sitä prosessia, jonka tuloksena Englantiin asettuneista anglosakseista tuli kristittyjä. Anglosaksit olivat jakautuneet useisiin kuningaskuntiin ja yleensä kääntymys tapahtui kuninkaan  päätöksestä. Tähän päätökseen saattoivat tietenkin vaikuttaa uskonnon ohella myös poliittiset ja taloudelliset tekijät ja on aiheellista kysyä, kuinka syvällinen tämä uskonnollinen muutos oli varsinkin oppimattoman kansan parissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Beda Nürembergin kronikassa vuodelta 1493. Kuva: wikimedia commons
Teoksensa alussa Beda kertoo, että Britannian saarella asui viisi kansaa, joilla jokaisella on oma kielenstä: englanti, britti, skotti, pikti ja latina. Englantilaisilla hän viittaa siis anglosakseihin, jotka puhuivat muinaisenglantia. Britit puolestaan olivat asuneet saarella jo roomalaisajalla ja heidän kielensä on nykyisin Walesissä puhuttu kymri tai sen esimuoto. Irlantilaisia kutsuttiin tuohon aikaan nimellä skotti ja heitä asui Britannian saarella etenkin Skotlannin länsiosissa. Skotlannissa asui myös pikteiksi kutsuttu kansa, joilla oli oma kielensä. Latinan puhujat puolestaan olivat kirkon oppineita, joista osa oli kotoisin muualta kristikunnasta.

Northumbrian alueella, jossa Beda asui, oli vahva irlantilaisvaikutus. Kristinusko oli saapunut sinne pääasiassa Irlannista ja esimerkiksi Ionan luostarin apotti ja Pyhän Columban pyhimyselämäkerran kirjoittaja Adomnán vieraili siellä Bedan nuoruudessa vuonna 690. Beda kertoo kuinka Adomnán lahjoitti vierailunsa aikan Northumbrian kuningas Alfridthille Pyhää Maata käsittelevän teoksensa De locis sanctisBeda oli niin vaikuttunut tästä teoksesta, että hän teki siitä oman lyhennetyn versionsa ja sisällytti kaksi lukua siitä Historiaansa.

The Last Chapter

James Doyle Penrosen maalaus Bedasta vuodelta 1902. Kuva: wikimedia commons

Yksi Bedan teoksen kulminaatiopisteistä on kolmannen kirjan lopussa oleva kuvaus vuonna 664 pidetystä Whitbyn synodista. Kristinusko oli saapunut anglosaksien pariin kahta eri tietä: lännestä ja pohjoisesta irlantilaisten toimesta ja idästä ja etelästä Rooman lähettiläiden avulla. Molemmista suunnista oli tuotu Englantiin myös oma tapansa laskea pääsiäisen ajankohta ja Whitbyn synodin tehtävä oli ratkaista kumpi tapa olisi oikea. Pääsiäisen ajoittaminen oli monimutkainen ja ongelmallinen tehtävä, johon oli kehitetty erilaisia laskukaavoja ja taulukoita. Irlantilaiset olivat perinteisesti käyttäneet 84 vuoden kiertoon perustuvaa taulukkoa 200-luvulta, kun taas Roomassa oli 500-luvulla siirrytty käyttämään 532-vuotista taulukkoa, jonka oli kehittänyt Dionysius Exiguus 400- ja 500-lukujen vaihteessa. Osa irlantilaisista luostareista oli jo 600-luvulla myös siirtynyt tähän taulukkoon, mutta Iona ja muut Pyhän Columban perustamista luostareista seurasivat yhä vanhempaa tapaa. Synodin kutsui koolle Northumbrian kuningas Oswiu, joka oli itse kasvanut maanpaossa Skotlannin irlantilaisalueella. Tämän vuoksi Oswiu seurasi irlantilaisia perinteitä, kun taas hänen vaimonsa Eanflaed oli kasvatettu roomalaiseen traditioon. Ongelma pääsiäisen laskemisen tavasta tuli Oswiun hovissa konkreettiseksi, kun he viettivät pääsiäistä joinakin vuosina eri aikaan, toisen juhliessa samalla kun toinen vielä vietti paastoa. Synodin tuloksena myös Northumbriassa siirryytiin roomalaiseen tapaan laskea pääsiäisen ajankohta. Bedan koko teoksen tarkoitus on kuvata yhtenäisen englantilaisen kirkon syntyä ja siksi Whitbyn synodilla on niin suuri rooli hänen Historiassaan.

Bedan Historia on laajin varhaiskeskiaikainen historiateos ja sen antamaa kuvaa pidetään pääosin melko luotettavana, vaikka toki Beda kirjoitti sitä omasta näkökulmastaan. Bedalla oli kuitenkin käytettävissään laaja luostarikirjasto, sekä paikallisperinnettä, jota hän hyödynsi lähteenään. Bedan teos oli erittäin suosittu keskiajalla ja siitä on säilynyt yli 160 käsikirjoitusversiota. Yksi Bedan historiateoksen tärkeimpiä vaikutuksia oli se, että tämän teoksen kautta yleistyi ajan ilmoittaminen Kristuksen syntymävuoden mukaan. Aiemmin vuosia oli ilmoitettu esimerkiksi paikallisen hallitsijan hallintavuoden mukaan. Dionysius Exiguus oli kehittänyt 500-luvun alkupuolella ajanlaskun, jossa vuosi ilmoitettiin Anno domini eli Herran vuoden mukaan, mutta se yleistyi vasta Bedan käytettyä sitä Historiassaan.

Kategoria(t): Iona, Oppineisuus, Pyhä Adomnán, Pyhä Beda, Skotlanti | Avainsanat: , | Kommentoi

Pyhän Brendanin juhlapäivä

Eilen 16.5. vietettiin Pyhän Brendanin juhlapäivää. Hän on yksi kuuluisimmista irlantilaisista pyhimyksistä. Hänen maineensa perustuu ennen kaikkea hänen mielikuvituksellisesta merimatkastaan kertovaan tarinaan Navigatio Sancti Brendani, joka oli keskiajalla todellinen bestseller ja josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Brendan eli 500-luvulla ja annaalit antavat hänen kuolinajakseen joko vuoden 576 tai 583.  Hän oli kotoisin Irlannin länsiosista nykyisen Traleen seudulta Kerryn kreivikunnasta. Myös hänen tärkein luostarinsa Clonfert, sijaitsee Irlannin länsiosissa, Galwayn kreivikunnassa, vaikkakkaan ei aivan rannikolla. Brendan tunnetaan luostarinsa mukaan nimellä Clonfertin Brendan (engl. Brendan of Clonfert) erotuksena toisesta saman nimisestä pyhimyksestä Birrin Brendanista.

St_Brendan_statue

Pyhän Brendanin patsas hänen synnyinseudullaan Fenitissä. Kuva: wikimedia commons

Varhaisin maininta Brendanista on Adomnánin kirjoittamassa Columban pyhimyselämäkerrassa, jossa näkee Pyhän Columban pään yläpuolella loistavan tulisen pallon. Tällaiset näyt todistavat Columban pyhyydestä, mutta samalla ne kohottavat Brendanin muiden paikalla olleiden pyhimysten yläpuolelle, koska ainoastaan hän pystyi näkemään tämän taivaallisen valon.

Brendanista kertoo myös pyhimyselämäkerta, joka on säilynyt viitenä latinankielisenä ja kahtena iirinkielisenä versiona. Pyhimyselämäkerta nykyisessä muodossaan on sekoittunut hänen merimatkastaan kertovaan perinteeseen niin, että on vaikea sanoa kumpi on ollut olemassa ensin. Pyhimyselämäkerran mukaan tyypilliseen irlantilaiseen tapaan Brendanin pyhyys on ennustettu jo hänen äitinsä raskausaikanaan näkemässä näyssä, jossa hänen sylinsä on täynnä puhdasta kultaa. Irlantilaiset pyhimykset eivät yleensä koe elämänsä aikana minkäänlaista kääntymystä tai kehitystä,  vaan heidät on ennalta määrätty pyhiksi ja heidän pyhyyteensä on selvää jo ennen heidän syntymäänsä. Brendanin pyhyydestä todistavat myös paikallisen piispan näkemät enkelit alueen yllä, sekä läheiselle vauraalle maanomistajalle syntyneet 30 vasikkaa.

Brendan on legendan mukaan yksi naispyhimyksen Ítan kasvatettavaksi lähetetyistä lapsista. Íta on tullut tunnetuksi juuri pyhimysten kasvattiäitinä, joka kauniin keskiaikaisen runon mukaan myös helli Jeesus-lasta sylissään. Suuri osa Brendanin pyhimyselämäkerrasta on omistettu hänen merimatkalleen. Matkan yksityiskohdat kuitenkin vaihtelevat versiosta toiseen eivätkä ne seuraa kaikissa kohdin Navigatio sancti Brendanin tarinaa. Erään version mukaan Brendan esimerkiksi vieraili saarella, jolla oli kissan kokoisia lihaa syöviä hiiriä. Toisella saarella Brendan kohtaa valtavia härän kokoisia valkoisia lampaita. Tämä episodi löytyy myös Navigatiosta ja sen uskotaan perustuvan irlantilaisten munkkien todellisiin matkoihin Fär-saarille. Tarinassa lampaiden ihmeelliseltä vaikuttava tavallista suurempi koko saa kuitenkin maallisen selityksen, kun lampaiden paimen selittää sen johtuvan siitä, että näitä lampaita ei ikinä lypsetty eikä niiden villaa keritty ja lisäksi saarella ei ikinä tullut talvi eikä pimeää, joten ne pystyivät syömään ruohoa ulkona ympäri vuoden ja vuorokauden. Irlantilaiset munkit todennäköisesti olivat purjehtineet pohjoiseen Fär-saarille vain kesällä, jolloin siellä ei tule piemää ja siksi kuvittelivat, että siellä olisi aina valoisaa.

Faroe_stamps_Brendan

Pyhä Brendan seurueineen Fär-saarilla julkaisuissa postimerkeissä.

Kuva: Wikimedia commons

Pyhimyselämäkerta kuitenkin jatkaa tarinaa myös Brendanin merimatkan jälkeen toisin kuin Navigatio, joka päättyy Brendanin kuolemaan hyvin pian tämän paluun jälkeen. Pyhimyselämäkerrassa sen sijaan Brendan ehtii vielä kulkea ympäri Irlantia ja vierailla myös kuuluisan oppineen Gildasin luona Walesissä, missä hän kesyttää kaksi paikallisia asukkaita häirinnyttä leijonaa. Tässä sekoittuu selvästi Egyptin erämaaisistä ja -äideistä kertova perinne, jossa leijonat usein esiintyvät, paikalliseen perinteeseen, jossa leijonia tuskin on esiintynyt ennen muualta tulleiden tarinoiden vaikutusta. Brendan myös muuttaa 50 hyljettä hevosiksi ja häntä vastustaneen miehen saukoksi.

StBrendan_statue

Pyhän Brendanin patsas Bantryssä Corkin kreivikunnan rannikolla.

Kuva: Wikimedia commons

Brendanin kerrotaan olleen niin omistautuneet Jumalan todellisuudelle, että hänellä oli aina kaksi korvatulppina käytettyä vahapalloa mukanaan, niin että hän saattoi sulkea korvansa malliselta musiikilta. Enkeli Mikael oli vieraillut hänen luonaan linnun muodossa ja soittanut hänelle taivaallista musiikkia vetämällä nokkaansa siipeään vasten ja tämän vuoksi Brendan ei enää ikinä halunnut kuulla maallista musiikkia, joka ei ollut mitään verrattuna taivaalliseen.

Pyhä Brendan muistetaan pääasiassa hänen merkimatkastaan, kuten hänen lempinimensä Brendan Navigaattori tai Matkaaja (St Brendan the Navigator/Voyager) paljastaa, mutta pyhimyselämäkerrat kertovat siitä, että keskiajalla hän on ollut myös aivan täysiverinen pyhimys, jonka tarinaan kuuluu muutakin kuin matkaaminen merellä. Brendan on yksi tunnetuimmista irlantilaisista pyhimyksistä ja hänelle omistettuja kirkkoja löytyy Irlannin ulkopuolelta mm. San Franciscosta, Ohiosta, Länsi-Virginiasta ja Miamista. Hänen mukaansa nimettyjä kouluja puolestaan löytyy esimerkiksi Bronxista, Missourista ja Australian Queenslandista. Katolisessa maailmassa Brendanin muisto siis elää yhä ja hän on merimiesten, purjehtijoiden, matkalaisten ja valaiden suojeluspyhimys.

 

 

Kategoria(t): Merimatkat, Pyhä Brendan, Pyhimykset | Avainsanat: , | Kommentoi

Pyhä Patrick, orja ja maahanmuuttaja

Tänään 17.3. vietämme Pyhän Patrickin päivää, jota juhlistin jo kaikkien aikojen ensimmäisessä blogikirjoituksessani. Patrickia muistetaan tänään Irlannin kansallispyhimyksenä, mutta kuinka moni tuleekaan ajatelleeksi, että hän ei itse asiassa ollut irlantilainen lainkaan, vaan britti eli kotoisin roomalaisesta Britanniasta. Patrickin tarkkaa elinaikaa ei tiedetä, mutta hän syntyi todennäköisesti joskus 400-luvun alkupuoliskolla aikana, jolloin Rooman armeija oli jo vetäytynyt Britanniasta, mutta roomalainen kulttuuri ja elämäntapa vaikuttivat yhä vahvasti. Patrick ei näin ollen ole ollenkaan keskiaikaan liittyvä henkilö kuten usein ajatellaan, vaan hänen aikakautensa on vielä hyvinkin vahvasti myöhäisantiikkia. Pääosa Patrickista kertovista lähteistä on kuitenkin keskiaikaisia eli 600-luvulla ja myöhemmin kirjoitettuja pyhimyselämäkertoja, joissa Patrick esitetään Irlannin käännyttäjänä ja druidien kukistajana.

St_Patrick_snakes

Kuva: Pyhä Patrick karkoittaa käärmeet Patrickille omistetun Teksasilaisen kirkon ulkoseinässä, wikimedia commons

Patrickin suhteen emme kuitenkaan ole vain toisen käden tietojen varassa, sillä meille on säilynyt myös kaksi hänen itsensä kirjoittamaa tekstiä. Lyhyempi näistä on kirje, jossa hän nuhtelee Coroticus-nimisen paikallishallitsijan sotureita, jotka olivat ryöstäneet Patrickin vasta kastamia irlantilaisia orjiksi. Meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä Coroticus hallitsi, mutta hänen arvellaan olleen peräisin Irlanninmeren toiselta puolelta eli joko Britanniasta tai nykyisen Skotlannin alueelta. Tässä kirjeessä Patrick kertoo olevansa Irlannin piispa ja jättäneensä kotinsa ja sukunsa toimiakseen Jumalan lähettiläänä Irlannin vieraiden ihmisten keskellä.

Kristittyjen vieminen orjiksi on varmasti koskettanut Patrickia henkilökohtaisesti hyvin vahvasti, koska hän koki omassa nuoruudessaan saman kohtalon. Orjien ryöstäminen Irlanninmeren yli toimi siis molempiin suuntiin, koska Patrick kertoo toisessa teoksessaan omaelämäkerrallisessa teoksessaan Confessio eli tunnustus kuinka hänet vietiin noin 16-vuotiaana Irlantiin, missä hän toimi lammaspaimenena. Ennen orjuuttaan Patrick ei omien sanojensa mukaan ollut erityisen harras uskovainen, mutta jouduttuaan vieraaseen ympäristöön pois kotoaan hän löysi Jumalan ja rupesi rukoilemaan useita kertoja päivässä. Lopulta kuuden vuoden orjuuden jälkeen hän sai Jumalalta käskyn palata kotimaahansa ja pääsi pakenemaan.

Kotimaassaan Patrickin enkelillinen suojelija Victoricus, joka oli ilmestynyt hänelle jo Irlannissa, antoi kirjeen, jossa hänet kutsuttiin takaisin Irlantiin. Patrick sai siis kutsumuksen palata orjuutensa maahan levittämään kristinuskon sanomaa. Patrickin työtä varmasti helpotti se, että hän oli vankeutensa aikana ehtinyt oppia paikallisen kielen ja tutustua paikalliseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

St_Patrick_Aghagower

Kuva: Pyhän Patrickin patsas Aghagowerin kylässä Mayon kreivikunnassa Irlannissa, Wikimedia commons

Patrickin Confessio on eräänlainen puolustuspuheenvuoro, jossa Patrick toistuvasti vetoaa Jumalalta saamaansa kutsumukseen ja kaitselmukseen korostaen sitä, että ei hakeutunut Irlantiin lähetystyöhön omasta halustaan tai maallisen kunnian toivossa, vaan Jumalan valitsemana välikappaleena. Ilmeisesti hänen toimintaansa kohtaan oli esitetty Britanniassa jonkinlaista kritiikkiä, joka liittyi esimerkiksi hänen sopivuuteensa kyseiseen työhön sekä hänen viralliseen asemaansa kirkon silmissä. Patrick aloittaa teoksensa sanomalla: ”Minä olen Patrick, syntinen, yksinkertainen ja vähäisin kaikista uskovista”. Näin hän heti alussa esittää itsensä nöyränä ja vaatimattomana henkilönä, jonka Jumala on nostanut asemaansa. Hän näkee itsensä ennen kaikkea Jumalan työkaluna, jonka kautta irlantilaiset on kutsuttu kristittyjen kansakuntien joukkoon. Hän on yksi Jumalan kutsumista kalastajista, jotka seuraavat Jeesuksen lähetyskäskyä. Ennen Patrickin tuloa irlantilaiset olivat idoleita ja epäpuhtaita asioita palvovia pakanoita, mutta Patrickin työn kautta heistä on tullut Jumalan lapsia.

Patrickin Confessio on turhauttanut tutkijoita juuri sen vuoksi, että Patrick keskittyy siinä enemmän työnsä hengelliseen oikeutukseen kuin sen historiallisiin yksityiskohtiin. Niinpä se ei anna tutkijoilla paljoakaan eväitä Patrickin tarkan elinajan ja hänen missionsa maantieteellisen sijainnin määrittämiseen. Confessio on kuitenkin erittäin kiinnostava lähde 400-luvun kirkonmiehen maailmankuvaan ja lisäksi se on harvinainen dokumentti orjan kokemuksista. Pyhää Patrickia tulisikin tänä päivänä muistaa maahanmuuttajana, joka joutui alunperin jättämään kotinsa vasten tahtoaan ja käänsi kokemuksensa sitten vahvuudekseen ja voitokseen. Häntä kritisoineet kirkonmiehet edustivat kirkon oppinutta eliittiä, kun taas Patrickin oma koulutus oli jäänyt kesken nuoruudessa. Siitä huolimatta hänen kokemuksensa elämästä orjana ja sen tuoma hengellinen luotto Jumalan suojelukseen antoi hänelle juuri oikeat eväät menestykseen työssään Irlannissa.

Kategoria(t): Pyhä Patrick, Pyhimykset | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Uskon aakkoset

Aipgitir Chrábaid on Irlantilainen kokoelma lyhyitä ohjeita luostarielämään. Se tunnetaan englanniksi nimellä Alphabet of devotion. Iirinkielisen nimen voisi suomentaa myös Hurskauden perusteiksi. Useimmissa käsikirjoituksissa näiden ohjeiden kirjoittajaksi mainitaan Colmán mac Beógnai, pyhän Columban siskonpoika ja Lynallyn luostarin apotti Offallyn kreivikunnassa, joka kuoli vuonna 611. Colmán tunnetaan paremmin nimellä Pyhä Colmán Elo Lynallyn iirinkielisen nimen Lann Elo mukaan. Jos teksi todella on peräisin Colmánin kynästä, se on yksi varhaisimpia säilyneitä iirinkielisiä kirjoituksia.

colmanelo_lynally

Uskon aakkoset antaa ohjeita hartaaseen elämään ja monet niistä sopivat myös luostarin ulkopuolelle. Ne perustuvat monissa kohdin Johannes Cassianuksen kirjoituksiin, joilla oli suuri vaikutus luostarielämän kehitykseen läntisessä kristikunnassa ja itäisen erämaakristillisyyden välittymisessä länteen.

Suomennan tässä joitakin katkelmia tekstistä, joka koostuu useista erillisistä yhteen kootuista osioista. Suluissa olevat kommentit ovat omia selvennyksiäni tekstiin.

Usko yhdessä tekojen kanssa,

halu yhdessä sinnikkyyden kanssa,

rauhallisuus yhdessä omistautumisen kanssa,

siveys yhdessä nöyryyden kanssa,

paastoaminen kohtuullisuuden kanssa,

köyhyys anteliaisuuden kanssa,

hiljaisuus keskustelun kanssa,

jakaminen tasapuolisuuden kanssa,

(koettelemusten) sietäminen vailla vihaisuutta,

pidättäytyminen (houkuttelevien asioiden) läheisyydessä,

into ilman ankaruutta,

lempeys oikeudenmukaisuuden kanssa,

itsevarmuus vailla laiminlyöntiä,

pelko vailla epätoivoa,

köyhyys vailla ylimielisyyttä,

syntien tunnustaminen vailla verukkeita,

opettaminen esimerkin kautta,

kiipeäminen vailla putoamista,

nöyryys pöyhkeiden edessä,

tyyneys julmien edessä,

työskentely vailla nurinaa,

yksinkertaisuus viidsauden kanssa,

nöyrä palveleminen vailla laiskottelua,

usko vailla teeskentelyä,

kaikki nämä sisältyvät pyhyyteen.

 

 

Elävän Jumalan rakkaus

puhdistaa sielun

tyydyttää mielen

kasvattaa palkkioita

karkottaa paheet

heikentää maailman merkitystä

puhdistaa sielun ja sitoo ajatukset.

 

 

Sielun neljä pelastusta ovat

pelko ja katumus

usko ja toivo.

Kaksi niistä suojelee sitä maailmassa,

toiset kaksi nostavat sen taivaaseen.

Pelko estää edessä odottavia synnintekoja,

katumus pyyhkii pois edeltäviä syntejä.

Luojan rakkaus ja toivo Hänen valtakunnastaan,

ne nostavat sen taivaaseen.

Jokainen siten, joka pelkää Jumalaa,

ja rakastaa Häntä,

toteuttaa Hänen tahtonsa ja käskynsä,

saa kunnian ihmisten keskuudessa tässä maailmassa

ja Jumalan siunauksen tuonpuoleisessa.

 

Sielun viisitoista voimaa:

uskon voima,

lempeyden voima,

nöyryyden voima,

kärsivällisyyden voima,

(halujen) kuolettamisen voima,

tottelevaisuuden voima,

hyväntekeväisyyden voima,

oikeamielisyyden voima,

armollisuuden voima,

avokätisyyden voima,

laupeuden voima,

veljeyden voima,

kohtuullisuuden voima,

pyhyyden voima,

almujen antamisen voima.

Mitä tahansa näistä voimista henkilö harjoittaakin yhdessä toisen voiman kanssa vähentää hänen koettelmuksiaan tulessa ja kasvattaa hänen suojelustaan taivaassa.

 

Ruumis suojaa sielua

Sielu suojaa mieltä

Mieli suojaa sydäntä

Sydän suojaa uskoa

Usko suojaa Jumalaa

Jumala suojaa ihmistä

 

Samalla tavoin kuin lamppu valaisee pimeän huoneen

niin totuus nousee uskon keskeltä ihmisen sydämessä

ajaen pois neljä pimeyttä:

pakanuuden pimeyden,

tietämättömyyden pimeyden,

epäilyksen pimeyden,

synnin pimeyden,

niin että siellä ei ole tilaa millekään näistä.

 

Hurskauden neljä perustaa:

kärsivällisyys kaikkia himoja kohtaan,

pitkämielisyys kaikkia vääryyksiä kohtaan,

anteeksipyyntö kaikkia petoksia kohtaan,

anteeksiantaminen kaikkia syntejä kohtaan.

Neljä opetusta, joihin meidän tulisi pyrkiä, vaikka emme täyttäisikään niitä:

antaumus Jumalaa kohtaan,

lempeys ihmisiä kohtaan,

hyvä tahto kaikkia kohtaan,

valmius kuolemaan joka päivä.

 

 

Kategoria(t): Erämaakristillisyys, luostarihengellisyys, Oppineisuus, Pyhä Columba, Runous | Avainsanat: , , | Kommentoi

Pyhän Brigit ja jumalatar Brigit

Tänään 1.2. on Pyhän Brigitin juhlapäivä. Kirjoitin jo aiemmin Brigitistä, joka on yksi Irlannin kolmesta tärkeimmästä pyhimyksestä Patrickin ja Columban ohella, sekä hänen juhlapäiväänsä liittyvistä tavoista kansanperinteessä.

Brigit esitetään usein kristillistettynä versiona saman nimisestä esikristillisestä jumalattaresta ja pyhimyksen piirteiden katsotaan heijastavan esikristillistä kulttia. Brigitiin läheisesti liittyvät ruuan moninkertaistamiseen liittyvät ihmeet tulkitaan esimerkiksi usein heijastumiksi esikristillisen hedelmällisyyden jumalattaren kultista. Brigitin ihmeillä on kuitenkin vankasti kristillinen pohja, koska hänet kuvataan esimerkkinä armeliaisuuden ja myötätunnon hyveistä ja ruuan moninkertaistaminen liittyy juuri tähän kristilliseltä pohjalta kumpuavaan köyhien ja hädänalaisten auttamiseen.

Brigitin juhlapäivä 1.2. taas osuu juuri samaan ajankohtaan kuin yksi neljästä esikristillisen kelttiläisen vuodenkierron juhlista nimeltä Imbolc, joka liittyi kevään alkamiseen ja sen myötä myös sen voisi ajatella liittyvän läheisesti maan hedelmällisyyteen. Esikristillisestä Imbolcista kuitenkin tiedetään hyvin vähän eikä sillä tiedetä olevan yhteyksi juuri jumalatar Brigitin kulttiin.

Brigitin kultin keskus oli Kildaren luostari. Kildaren iirinkielinen nimi Cell Dara tarkoittaa tammipuun kirkkoa. Tämä nimi on myös tulkitty usein viittaukseksi esikristilliseen tammilehtoihin keskittyvään kulttiin, jolloin jumalatar Brigitille omistettu pyhä paikka olisi kristillistetty tekemällä siitä Pyhälle Brigitille omistettu luostari. On kuitenkin todennäköistä, että nimi viittaa ensimmäisen paikalle rakennetun puisen kirkon materiaaliin esikristillisen kultin sijaan.

Irlannin historiasta ja topografiasta kirjoittanut Gerald walesiläinen kertoo Kildaressa nunnien ylläpitämästä tulesta, joka on palanut sammumatta Brigitin ajasta lähtien. Tämä mainitaan usein myös jäänteenä esikristillisestä neitsyiden ylläpitämään tuleen liittyvästä kultista. Gerald kuitenkin kirjoitti 1100-luvulla eli noin 600 vuotta Brigitin oletetun elinajan ja Kildaren luostarin perustamisen jälkeen, eikä meillä ole ainoatakaan aiempaa mainintaa asiasta, joten jatkumoa Brigitin ajan ja sitä edeltänen esikristillisen ajan välillä on vaikea todistaa. Lisäksi tuli liittyy läheisesti myös moniin kristillisiin ihmeisiin, joten jos Kildaressa oli ylläpidettiin jonkinlaista tulta sen ei välttämättä tarvitse olla erikristillistä alkuperää.

Tietomme jumalatar Brigitistä ovat hyvin vajavaiset. Tietomme perustuvat suurelta osin 800-luvulla kirjoitettuun tietokirjamaiseen tekstiin Sanas Cormaic, jossa kerrotaan runoilijoiden palvomasta jumalatar Brigitistä, jolla on kaksi samannimistä siskoa, joista toinen on parantamisen ja toinen sepän taitojen jumalatar. Kyseessä on siis jonkinlainen kolmoisjumalatar, jonka nimi on Brigit. Samassa teoksessa on kuitenkin erillinen maininta Pyhästä Brigististä, joten ainakin tämän teoksen kirjoittaja 800-luvulla ymmärsi näiden Brigitien olevan kaksi eri asiaa.

Kuvat: Tyypillisiä internetistä löytyviä kuvia kolmoisjumalattaresta Brigitistä.

Koska emme tiedä esikristillisestä Brigitistä juuri mitään, hänen piirteitään on täydennetty pyhimyksen pohjalta. Tällaisessa päättelyketjussa on oletettu, että koska Pyhä Brigit moninkertaistaa ruokaa, saman nimisen jumlattaren kultin on täytynyt liittyä hedelmällisyyteen. On tietenkin mahdollista, että varhaiskeskiaikaisen kansan mielissä pyhimys ja jumalatar olisivat sekoittuneet ja siten Brigitin kultti olisi saattanut omaksua piirteitä jumalattaren palvonnasta. Tätä on kuitenkin vaikea todistaa, koska emme tiedä jumalattaresta ja hänen kultistaan paljoakaan. Se, että pyhimykseen liittyy tiettyjä piirteitä, ei ole kovin hyvä todiste siitä, millainen jumalattaren joskus uskottiin olevan. Kun Brigitistä kertovia keskiaikaisia tekstejä lukee, tulee selväksi, että niiden kirjoittajat kirjoittivat juuri Pyhästä Brigististä, jonka monet ihmeet toistavat tyypillisiä kristillisiä malleja siitä, mitä pyhimyksen oletettiin tekevän. Lähteemme siis kuvaavat puhtaasti kristillistä pyhimystä ja siksi niiden lukeminen kuvauksina jumalattaresta on vaikeaa.

Kategoria(t): Esikristillinen perinne, Luostarit, Naiset, Pyhä Brigit, Pyhimykset | Avainsanat: , | Kommentoi

Pyhän Patrickin rintahaarniska

Tämän tekstin kirjoitin 3.3.2014 pidettyä radion aamuhartautta varten.

1308

Pyhän Patrickin patsas Croagh Patrick vuorella

Kuva: Katja Ritari

Pyhän Patrickin lorica eli rintahaarniska on tunnetuin varhainen irlantilainen rukous. Siitä löytyy monia erilaisia englanninkielisiä käännöksiä nimellä Breastplate of Patrick ja se on myös sävelletty hymniksi, jonka voi kuunnella täältä.

 

Nousen tänään,

kutsuen kolminaisuuden voimakasta mahtia,

uskoen kolmiyhteyteen,

tunnustaen luomakunnan Luojan ykseyden

 

Nousen tänään,

Kristuksen syntymän ja kasteen voimassa,

hänen ristiinnaulitsemisensa ja hautaamisensa voimassa,

hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa voimassa,

hänen viimeiselle tuomiolle laskeutumisensa voimassa

 

Nousen tänään,

kerubien joukon voimassa,

enkelten tottelevaisuudessa,

arkkienkelten palveluksessa,

odottaen ylösnousemusta tulevaksi palkintoineen,

patriarkkojen rukouksissa,

profeettojen ennustuksissa,

apostolien saarnaamisessa,

tunnustajien uskossa,

pyhien neitsyiden viattomuudessa,

oikeamielisten ihmisten teoissa

 

Nousen tänään,

taivaan voimassa,

auringon kirkkaudessa,

kuun loisteessa,

tulen hohteessa,

salaman vauhdissa,

tuulen nopeudessa,

meren syvyydessä,

maan vakaudessa,

kiven kovuudessa

 

 

Nousen tänään,

Jumalan voima                   ohjaamaan minua,

Jumalan mahti                    ylläpitämään minua,

Jumalan viisaus                  opastamaan minua,

Jumalan silmä                    kaitsemaan minua,

Jumalan korva                    kuulemaan minua,

Jumalan sana                      puhumaan puolestani,

Jumalan käsi                      suojelemaan minua,

Jumalan tie                         edessäni,

Jumalan kilpi                     suojaamaan minua,

Jumalan seurue                  turvakseni,

paholaisten ansoilta,

paheiden houkutuksilta,

luonteen heikkouksilta,

kaikilta jotka toivovat minulle pahaa,

kaukana ja lähellä,

yksin ja joukossa
Kutsun tänään ympärilleni kaikki nämä voimat

jokaista raakaa ja armotonta voimaa vastaan, joka uhkaa ruumistani ja sieluani

väärien profeettojen loitsuja vastaan

pakanuuden mustia lakeja vastaan

vääräoppisuuden vääriä lakeja vastaan

idolien palvonnan harhautusta vastaan

naisten ja seppien ja druidien taikoja vastaan

kaikkea sellaista tietoa vastaan, joka turmelee ihmisen ruumiin ja sielun

myrkytykseltä, palamiselta,

hukkumiselta, haavoittumiselta

niin että saisin runsaan palkkion

Kristus kanssani, Kristus edelläni, Kristus takanani,

Kristus minussa, Kristus allani, Kristus ylläni,

Kristus oikealla puolellani, Kristus vasemmalla puolellani,

Kristus maatessani, Kristus istuessani, Kristus seistessäni,

Kristus kaikkien minua ajattelevien sydämessä,

Kristus jokaisen minusta puhuvan suussa,

Kristus jokaisessa silmässä, joka katsoo minua,

Kristus jokaisessa korvassa, joka kuuntelee minua

 

Nousen tänään,

suuressa voimassa

Kolminaisuuden kutsuminen

usko kolmiyhteyteen

luomakunnan luojan

ykseyden tunnustaminen

 

Domini est salus. Domini est salus. Christi est salus.

Salus tua, Domine, sit semper nobiscum. Amen.

[Herran on pelastus. Herran on pelastus. Kristuksen on pelastus. Tervehdys sinulle Herra, ole kanssamme ainiaan. Aamen.]

 

Tarinan mukaan Pyhä Patrick muutti itsensä ja seuraajansa tämän rukouksen avulla peuroiksi paetakseen pakanallisen kuningas Loíguiren yritystä tappaa heidät. Siksi se tunnetaan myös nimellä ”Peuran huuto” (Deer’s cry).

Ajatus hengellisestä haarniskasta perustuu Paavalin sanoihin Efesolaiskirjeen 6. Luvun jakeissa 13-17:

”Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.”

Rukouksen kutsuminen Pyhän Patrickin rintahaarniskaksi välittää ajatuksen siitä, että rukous toimii hengellisen panssarin tavoin suojaten rukoilijaa kaikilta häntä uhkaavilta vaaroilta. Tässä rukouksessa rukoilija kutsuu Kristusta suojaamaan itseään joka suunnasta ja Jumalan viisautta ohjaamaan itseään kaikissa toimissaan. Patrickin rintahaarniska sopii myös hyvin aamurukoukseksi, jolla rukoilija pyytää Jumalan suojelusta ja opastusta kaikkiin päivän toimiinsa.

 

 

Kategoria(t): Pyhä Patrick, Radiohartaudet, Rukoukset | Avainsanat: , , | Kommentoi