Kirjoitin jo joitakin vuosia sitten Irlannin Kansallismuseon arkeologisista kokoelmista löytyvistä suoruumiista (engl. bog bodies). Olin joulukuussa 2023 työmatkalla Dublinissa ja kävin tervehtimässä näitä kiehtovia muinaisjäänöksiä uudestaan. Suoruumiit ovat siis nimensä mukaisesti soista löytyneitä ruumiita, jotka tietynlaisten soiden ainutlaatuiset ympäristöolosuhteet ovat saaneet muumioitumaan maatumisen sijaan. Suoruumiita on löydetty pääasiassa Pohjois-Euroopasta, mm. Tanskasta, Alankomaista, Saksasta ja Iso-Britannista ja vanhimmat niistä ovat jopa noin 10 000 vuotta vanhoja. Kuuluisimpia esimerkkejä suoruumista ovat Lontoon British Museumissa esillä oleva Lindown mies ja Tanskassa samasta suosta löydetyt Tollundin mies ja Ellingin nainen. Moni ei kuitenkaan tiedä, että Irlannin Kansallismuseossa on esillä useita suoruumiita tai niiden osia. Niille on omistettu museossa oma osionsa, jossa ne on asetettu hienosti näytille niin että kävijä pääsee hiljentymään niistä jokaisen äärelle omaan erilliseen tilaansa.
Esillä olevista suoruumiista huonokuntoisin on Baronstown West Man, joka löydettiin vuonna 1953 lähes kahden metrin syvyydestä turpeen noston yhteydessä Kildaren maakunnasta. Ruumis kuului 25-30 -vuotiaalle miehelle ja se on ajoitettu varhaiselle rautakaudelle noin vuosille 200-400 jaa. Tässä löydöksessä erityisen kiinnostavaa on se, että se oli peitetty ristikkäin punotuista pähkinäpensaan tai koivin oksilla ja se makasi villaisen kankaan ja nahkaisen viitan päällä.
Kuvat: Katja Ritari
Tämän suoruumiin lähistöltä on löydetty myös niin kutsuttua suovoita (engl. bog butter), joka on ajoitetttu vuosille 400-350 eaa. Tällaisia puisia tai nahkaisia astioita, joihin on säilötty voita, on löydetty irlantilaisista soista yli 30 ja niiden ajoitus vaihtelee aina 1700-luvulta eaa 1600-luvulle jaa eli tapa säilöä voita suohon jatkui tuhansia vuosia.
Kuva: Katja Ritari
Toinen vaillinaisesti säilynyt ruumis kuuluu Clonycavan man -nimellä tunnetulle ruumiille, joka alaosa on tuhoutunut turpeennostokoneen syövereihin. Tämä ruumis on löydetty Meathin maakunnasta vuonna 2003 ja se on ajoitettu varhaiselle rautakaudelle, noin vuosille 392-201 eaa. Ruumis kuului noin 25-vuotiaalle ja 176cm pitkälle miehelle. Tämän ruumiin erikoinen piire on sen erityisen hyvin säilyneet hiukset. Clonycavanin miehen tukka oli takaa leikattu noin 2,5cm mittaisiksi kun muuten hiukset olivat noin 20cm pitkät. Tukka oli kerätty nykyisinkin trendikkäälle nutturalle päälaelle ja siihen oli laitettu jonkinlaista hiusgeeliä, joka oli valmistettu jonkin puun pihkasta. Erikoisinta tässä on se, että pihkan analyysi paljasti, että sen aineosat olivat peräisin joko Ranskasta tai Espanjasta. Tämä viittaisi siihen, että kyseessä on ollut yläluokkainen henkilö, jolla on ollut mahdollisuus saada käsiinsä kalliita tuontituotteita.
Kuvat: Katja Ritari
Clonycavanin miehestä on tehty mallinnos, joka näyttää miltä hän olisi eläessään näyttänyt.
Kuvat: Katja Ritari
Oldcroghanin miehestä on säilynyt vain päätön yläruumis. Se löydettiin Offalyn maakunnasta vuonna 2003 ja se on ajoitettu vuosille 362-175 eaa. Tämän ruumis kuului noin 25-vuotiaalle ja huomattavan pitkälle, noin 191 senttiselle, miehelle. Vaikka suoruumiin pää ja alaosa puuttuvat, sen kädet ja sisäelimet ovat harvinaisen hyvin säilyneet. Ruumiilla on toisessa käsivarressaan nahkainen punos, joka on kiinnitetty kelttiläisin kuvioin koristelluilla metallikiinnikkeillä. Ruumiin käsissä ei ole merkkejä ruumillisestä työstä, joten kyseinen henkilö on todennäköisesti kuulunut yläluokkaan. Tämän suoruumiin erityisen kiinnostava piirre on se, että se tapettiin veitsen tai miekan iskulla rintaan ja sen pää ja nännit on leikattu irti ja rintakehä leikattu auki, mikä viittaisi ruumiin jonkinkaiseen rituaaliseen käsittelyyn joko ennen tai jälkeen kuoleman. Lisäksi sen käsivarsiin tehtyjen viiltojen läpi oli pujotettu pähkinäpensaasta punotut narut, joilla ruumis on mahdollisesti kiinnitetty suon pohjaan. Myös muualta tunnetaan vastaavia tapauksia, joissa suoruumis on kiinnitetty turpeeseen kepeillä.
Kuvat: Katja Ritari
Näyttelyn viimeinen suoruumis on niin kutsuttu Galagh man, joka löydettiin lähes kolmen metrin syvyydestä turpeesta Galwayn maakunnassa vuonna 1821. Myös tämä ruumis kuului noin 25-vuotiaalle miehelle ja se on ajoitettu vuosille 400-200 eaa. Ruumis on kokonainen, mutta se on kärsinyt löytämisensä jälkeen vaurioita, koska 1800-luvulla sen säilytyksen olosuhteet eivät ole olleet optimaaliset. Löydettäessä ruumiilla oli peurannahkainen viitta, joka oli kiinnitetty kepeillä turpeeseen ja sen kaulassa oli pajunvitsoista punottu köysi, jota on mahdollisesti käytetty miehen kuristamiseen.
Kuvat: Katja Ritari
Nämä Irlannin Kansallismuseossa esillä olevat suoruumiit eivät suinkaan ole ainoita Irlannista löytyneitä, osa tosin on löytämisensä jälkeen tuhoutunut. Esimerkiksi vuonna 1929 Galwayn maakunnan Stony Islandilta, löytyi suoruumis, josta oli jäljellä vain luuranko. Aluksi sen luultiin kuuluvan alueelta aiemmin kadonneelle miehelle, mutta yllättäen luut osoittautuivatkin kuuluvan neoliittisella ajalla yli 3 000 vuotta ennen ajanlaskua eläneelle miehelle. Kaikki suoruumiit eivät suinkaan kuulu miehille, vaan myös naisten ruumiita on löytynyt niin Irlannista kuin muualtakin Euroopasta.
Suoruumiden kuolintapa on herättänyt monia arveluja ovatko he olleet jonkinlaisia ihmisuhreja tai rikollisia, joita on rankaistu väkivaltaisella kuolemalla ja suohon hautaamisella. Esimerkiksi tanskalainen Tollundin mies kuoli hirttämällä ja hänen ruumiinsa huolellinen asettelu viittaisi siihen, että hänet uhrattiin. Joidenkin suoruumiiden sisäelimet ovat säilyneet niin hyvin, että tutkijat ovat pystyneet selvittämään heidän viimeisen ateriansa sisällön. Monissa tapauksissa näyttää siltä, että heidän viimeinen ateriansa on eronnut jollain lailla heidän normaalista ruokavaliostaan, mikä viittaisi jonkinlaiseen rituaaliseen ateriaan. Esimerkiksi irlantilaisen Oldcroghanin miehen viimeinen ateria koostui vilja- ja maitotuotteista näin eroten tavalliseen lihapitoiseen ruokavalioonsa. Koska suurin osa suoruumiista on ajalta, jolta meillä ei ole kirjallisia lähteitä, meidän on hyvin vaikea tietää millaisia ajatuksia ja rituaaleja sen ajan ihmisillä oli. Lisäksi suoruumiit ovat peräisin laajalta alueelta ja usean tuhannen vuoden ajalta, joten niihin liittyvät tavat ovat voineet vaihdella suuresti. Joka tapauksessa suoruumiit tarjoavat mielikuvitusta kutkuttavan vilauksen kaukaa menneisyydestä. Niiden inhimillisyys on myös syvästi koskettavaa, esimerkiksi Oldcroghanin miehen käsiä katsoessa voi todella tuntea että tuossa on oikea pari tuhatta vuotta sitten elänyt ihminen, jolla on ollut ehkä ollut samanlaisia toiveita ja odotuksia elämästä kuin meilläkin.