Columbanus, järkähtämätön irlantilainen Manner-Euroopassa

Varhaiskeskiajan irlantilaisten kirkonmiesten vaikutus ei rajoittunut ainoastaan Irlantiin tai sen lähialueille, vaan heitä kuljeksi ympäri Eurooppaa. Irlantilaisten munkkien toiminnan taustalla vaikutti ajatus elämän mittaisesta pyhiinvaelluksesta ja oman alueen ja sen turvan jättämisestä eräänlaisena vapaaehtoisen katumusharjoituksen ja askeesin muotona. Tunnetuin näistä irlantilaisista pyhiinvaeltajista oli Pyhä Columbanus, vuonna 615 kuollut nykyisen Ranskan ja Italian alueilla sijaitsevien Luxeuil’n ja Bobbion luostarien perustaja.

Saint_Columbanus_window_at_Abbey_of_Bobbio

Columbanuksen kuva Bobbion luostarin ikkunassa.

Kuva: Wikimedia commons

Columbanus on siitä harvinainen varhaiskeskiaikainen kirkonmies, että meille on säilynyt suuri määrä hänen omia kirjoituksiaan. Columbanukseltä on säilynyt 13 saarnaa, useita kirjeita, runoutta, kaksi luostarisääntöä ja penitentiaali eli papeille suunnattu opas katumusharjoitusten määräämiseen. Columbanusta on usein pidetty lähetyssaarnaajana, mutta hänen motivaationsa kotiseutujensa jättämiseen liittyi todennäköisesti enemmän juuri ajatukseen elämänmittaisesta pyhiinvaelluksesta kuin varsinaiseen lähetystyöhön. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö hänen perustamistaan luostareista käsin olisi pyritty käännyttämään ympäröivän maaseudun pakanoita.

Ajatus elämänmittaisesta pyhiinvaelluksesta tiiviistyy erinomaisesti juuri Columbanuksen saarnoissa. Ne on suunnattu hänen luostareidensa väelle ja hän kehottaa siinä munkkeja omaksumaan pyhiinvaeltajan asenteen ja suhtautumaan elämään vaelluksena, jonka aikana vaeltajan on muistettava pitää vaelluksensa pää mielessään ja olla kiintymättä liikaa matkan varrella vastaan tuleviin asioihin. Columbanus ei suinkaan kehota munkkejaan ryhtymään seuraamaan hänen omaa esimerkkiään ja lähtemään vaeltelemaan ympäri Eurooppaa, vaan ajatuksena on omaksua oikeanlainen asenne tätä maallista maailmaa kohtaan. Munkkien tulisi siis muistaa, että tämä maailma on vain väliaikaista ja vasta matkan päässä odottaa heidän oikea kotimaansa ja kohtaaminen Jumalan todellisen ja pysyvän todellisuuden kanssa. Siten tämä elämä on vain ”tie elämään, ei elämä itse” kuten Columbanus kirjoittaa viidennessä saarnassaan.

Sligo_Cathedral_of_the_Immaculate_Conception_Ambulatory_Window_02_Columbanus_2013_09_14

Columbanuksen kuva Sligon katedraalin ikkunassa Irlannissa.

Kuva: Wikimedia commons

Columbanuksen kirjeistä saa hyvän kuvan hänen persoonastaan. Columbanus kirjoitti mm. Paavi Gregorius Suurelle ja Paavi Bonifatius IV:lle, sekä kirkolliskokoukseen kokoontuneille ranskalaisille kirkonmiehille. Kirjeidensä perusteella Columbanus ei tuntenut minkäänlaista alemmuutta sen vuoksi, että oli kotoisin kristikunnan kaukaisimmalta laidalta, sillä hän ei epäröinyt ohjeistaa edes paavia siitä miten tämän tulisi toimia. Kirjeissään Columbanus puolustaa omia irlantilaisia tapojaan ranskalaisten kirkonmiesten kritiikkiä vastaan. Yksi suuri kiistan aihe Columbanuksen aikana oli pääsiäisen ajankohdan oikeaoppisen laskemisen tapa, jossa irlantilaiset yleisesti seurasivat eri laskukaavaa kuin muut. Columbanuksen kirjeiden perusteella voi ymmärtää miksi tämä joutui kiistoihin sekä paikallisen kirkollisen että maallisen eliitin kanssa. Columbanus näyttää olleen haluton tekemään kompromisseja, eikä hänen ajamansa tiukan askeettinen elämä ollut varmasti kaikkien mieleen. Columbanus esimerkiksi paheksui julkisesti paikallisten kirkollisten johtomiesten maallistunutta elämäntapaa. Lisäksi hän suututti kuninkaallisen suosijansa Frankiassa, Kuningas Theuderic II:n, kieltäytymällä siunaamasta tämän aviotonta poikaa kuninkaan vaimon Ermenbergin ollessa kyvytön saamaan lapsia. Suututettuaan tukijansa Columbanusta oltiin jo karkottamassa ja laivaamassa väkisin takaisin Irlantiin, mutta hän onnistui vapautumaan ja katsoi parhaaksi vaihtaa maisemaa päätyen Alppien eteläpuolella nykyiseen Pohjoi-Italiaan. Sinne Columbanus perusti kuuluisimman luostarinsa, Bobbion, josta tuli yksi keskiajan merkittävimmistä kirjallisista keskuksista. Luostaritoiminta Bobbiossa jatkui aina vuoteen 1803 saakka. Yksi Columbanuksen irlantilaisista seuraajista nimeltään Gallus puolestaan jäi matkan varrelle ja perusti erakkomajansa nykyisen Sveitsin alueelle. Noin sata vuotta myöhemmin hänen reliikkiensa paikalle perustettiin St Gallenin luostari, josta tuli yksi keskiajan johtavista benediktiiniluostareista ja myöskin merkittävä kirjallinen keskus.

Mainokset
Kategoria(t): Asketismi, Irlantilaiset Manner-Euroopassa, luostarihengellisyys, Luostarit, Pyhä Columbanus, Pyhiinvaellus, Pyhimykset | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Pyhä Patrick, Irlannin kansallispyhimys

Tänään 17.3. on taas Patrickin päivä, jota juhlitaan ympäri maailman irlantilaisten ja irlantilaista sukujuurta olevien omana juhlapäivänä. Mutta miksi juuri Patrickin päivästä on tullut Irlannin kansallispäivä, jota juhlitaan ympäri maailman? Tästä voimme kiittää Patrickin pyhimyselämäkertojen kirjoittajia 600-luvulla eläneitä Muirchúa ja Tírechánia sekä heidän seuraajiaan. Muirchún ja Tírechánin latinaksi kirjoittamat pyhimyselämäkerrat kuuluvat varhaisimpiin meille säilyneisiin Irlannissa kirjoitettuihin pyhimyksiä käsitteleviin teksteihin. Näiden ohella myös naispyhimys Brigitistä ja Ionan luostarin perustajasta Columbasta on olemassa samoihin aikoihin laaditut latinankieliset pyhimyselämäkerrat. Iirin kielellä pyimyselämäkertoja ruvettiin kirjoittamaan 800-luvun lopulla ja niistä varhaisin on Patrickista kertova niin kutsuttu kolmiosainen pyhimyselämäkerta eli Vita Tripartita, joka on kirjoitettu osittain latinaksi ja osittain iiriksi.

Pyhimyselämäkertoja kirjoitettiin pyhimyksen maineen levittämiseksi eli niiden tarkoitus oli vakuuttaa yleisö päähenkilönsä pyhyydestä. Tällä tavoin saatettiin kasvattaa pyhimyksen muistoa vaalivan kirkon mainetta ja kunniaa ja tavoitella sekä poliittista valtaa että taloudellista vaurautta. Kirkko, jossa pyhimyksen hauta oli, toimi yleensä kultin keskuksena, johon houkuteltiin pyhiinvaeltajia vierailemaan pyhimyksen ihmeitä tekevien pyhäinjäännösten luona. Patrickin kultti on sikäli poikkeustapaus, että Patrickin hauta ei ole hänen pääkirkossaan nykyisessä Pohjois-Irlannissa sijaitsevassa Armagh’ssa vaan Downpatrickissa. Pyhimyselämäkerrassaan Muirchú selittää Patrickin hautapaikkaa enkelin lupauksella, että Jumala täyttää Patrickin neljä toivetta, jos tämä suostuu palamaan ennen kuolemaansa Saulin luostariin sen sijaan että jatkaisi matkaansa Armagh’iin. Lisäksi Patrickin kuoltua enkeli neuvoi, että kaksi kouluttamatonta härkää olisi valjastettava ruumisvankkureiden eteen ja pyhimys olisi haudattava sinne, minne härät pysähtyisivät. Myös Suomen Pyhästä Henrikistä on kerrottu joskus samanlaista tarinaa, mikä kuvaa hyvin kuinka pyhimyksistä kertovissa legendoissa on kierrätetty samanlaista kuvastoa uudestaan ja uudestaan. Pyhimysten ei siten keskiajalla odotettukaan olevan ainutkertaisia ja yksilöllisiä, vaan juuri toistamalla samanlaisia ihmetekoja kuin muutkin he todistivat kuuluvansa pyhimysten joukkoon. Pyhimyselämäkerroissa tärkeää oli imitatio Christi, Kristuksen jäljittely, eli pyhimykset seuraavat sekä Uudessa Testamentissa kuvattujen Jeesuksen tekojen että aiempien pyhimyksien antamia malleja. Tämä jäljittely saattoi tapahtua sekä erittäin hurskaan ja myöhemmin muiden pyhimyksenä kunnioittavan henkilön todellisessa elämässä hänen samaistuessaan aiempien pyhimysten malliin, että kirjallisella tasolla pyhimyksen elämästä kirjoitettaessa.

Saint_Patrick's_grave_Downpatrick

Kuvassa Pyhän Patrickin väitetty hautapaikka Downpatrickissä Pohjois-Irlannissa.

Kuva: Wikimedia commons

Muirchún ja Tírechánin teoksilla oli keskeinen rooli Patrickin kultin kasvattamisessa. He kuvaavat Patrickia Irlannin kansallispyhimyksenä, jonka ansiota kristinuskon tulo saarelle oli. Todellisuudessa Irlannissa oli kristittyjä jo ennen Patrickin tuloa 400-luvulla ja lisäksi hän tuskin oli ainoa kristinuskon levittämisen parissa siellä työskennellyt. Patrickin työ lienee keskittynyt pääasiassa saaren pohjoisosiin, joissa tieto kristinuskosta oli todennäköisesti vähäisempää. Patrick itse oli kotoisin Britanniasta ja hän oli nuoruudessaan joutunut ryöstetyksi orjaksi Irlantiin. Päästyään joitakin vuosia myöhemmin pakenemään takaisin kotiinsa, hän näki näyn, jossa enkeli kutsui häntä tekemään lähetystyötä entisten vangitsijoidensa parissa.

Patrickin pyhimyselämäkerroissa häntä kuvataan Irlannin omana Mooseksena, joka tuo kirjoitetun raamatullisen lain pakanallisille irlantilaisille ja joka myös elää 120-vuotiaaksi ja kohtaa hänelle palavasta pensaasta puhuvan enkelin. Toisaalta Patrick on pyhimyselämäkertojen mukaan myös Irlannin oma apostoli, joka seuraa Jeesuksen lähetyskäskyä. Muirchú lainaa suoraan Matteuksen evankeliumin luvun 28 jaetta 20 kertoessaan kuinka kukistettuaan kuningas Loíguiren druidit Patrick lähti kiertämään Irlantia opettaen kaikki kansoja ja kastaen heidät Isän ja Pyhän Hengen nimeen.  Muirchú haluaa siis tällä osoittaa Patrickin olevan Irlannin tärkein pyhimys, jota kaikkien irlantilaisten olisi kunnioitettava kristinuskonsa isänä. Muirchún mukaan Patrickin työ Irlannissa on suoraa jatkoa Apostolien teoissa alkaneelle Kristinuskon leviämiselle raamatullisesta Pyhästä maasta ajallisesti ja paikallisesti aina eteenpäin.

Nuremberg_chronicles_f_145v_4

Pyhä Patrick Nürembergin kronikassa 1400-luvun lopulta.

Kuva: Wikimedia commons

Patrickin hautapaikkaa koskevassa episodissa, johon jo edellä viittasin, enkeli lupaa pyhimykselle Jumalan toteuttavan tämän neljä toivetta. Pyhimyksen ensimmäinen toive koskee Armagh’n asemaa Patrickin pääkirkkona. Täten luodaan pohja vaatimuksille Armagh’n vallasta kaikkien muiden Irlannin kirkkojen yli. Toinen lupaus koskee Patrickista kertovaa hymniä, jota laulamalla kuolinhetkellään voi varmistaa itselleen armollisen tuomion omiin synteihinsä. Kolmas lupaus on rajoitettu koskemaan vain Patrickin pyhyyden Irlannissa ensimmäisenä tunnistaneen Dichú-nimisen miehen jälkeläisiä, joille luvataan armo ja Jumalan suojelus. Neljäntenä Patrick saa lupauksen, että Irlannin apostolin roolissa hän tulee tuomitsemaan kaikki irlantilaiset tuomiopäivänä, kuten Jeesus oli luvannut opetuslapsilleen Matteuksen evankeliumin 19. luvun jakeessa 28: ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.”

Toinen lupaus koskee ihmisen henkilökohtaista tuomiota heti kuolemansa jälkeen ja neljäs taas kollektiivista tuomiota varsinaisena tuomiopäivänä. Raamattu ei juurikaan kerro yksityiskohtaisesti siitä mikä meitä kuoleman jälkeen odottaa ja kun alkoi tulla selväksi ettei varhaisten kristittyjen odottama maailmanloppu ollutkaan aivan kulman takana, kristityt rupesivat kehittämään erilaisia tarinoita sielujen kuolemanjälkeisistä kohtaloista. Samalla myös ajatus jonkinlaisesta henkilökohtaisesta tuomiosta heti kuoleman jälkeen ja kaikkia koskeva lopullinen viimeinen tuomio eriytyivät toisistaan. Oppi varsinaisesta kiirastulesta omana erillisenä paikkanaan kehittyi vasta keskiajan kuluessa ja varsinkin varhaiskeskiajalla ajatus tuonpuoleisen topografiasta ja sielujen etenemisestä siellä oli vielä hyvin epäselvä. Jonkinlainen sieluja koetteleva ja syntisiä rankaiseva tuli kuitenkin esiintyy jo silloin, mutta se saattaa sijaita esimerkiksi jonkinlaisessa helvetin esiosassa ja ajatukset siitä ketkä sinne joutuvat vaihtelevat paljon.

Oli Muirchún käsitys sielujen kuolemanjälkeisestä tuomiosta millainen tahansa, niin pyhimyselämäkerran pääviesti on se, että Patrickin muistaminen kuoleman hetkellä joidenkin muiden pyhimysten sijaan hyödyttäisi uskovia, koska Patrick itse oli saanut siitä lupauksen suoraan Jumalalta tämän enkelin välityksellä. Lisäksi hän esittää kaikki irlantilaiset yhtenä joukkona, jonka oma apostoli Patrick on. Tämä antaa Patrickille (ja hänen seuraajilleen Armagh’ssa) erityisen aseman Irlannin kirkossa. Koska irlantilaiset ovat yhtä kansakuntaa siitä huolimatta, että saari oli jakautunut useisiin kuningaskuntiin eikä siis ollut poliittisesti yhtenäinen valtakunta, heidän kaikkien tulisi kunnioittaa Patrickia kansallispyhimyksenään, koska tämä oli tuonut heille kristinuskon ja tällä oli valta heidän tuomionsa yli aikojen lopussa.

Patrickin pyhimyselämäkertojen kirjoittajien propaganda oli selvästikin hyvin menestyksekästä, mistä kertoo myös Patrickin päivän asema Irlannin tasavallan kansallispäivänä, jota irlantilaiset ja Irlannin mieliset juhlivat ympäri maailman.

Chicago_River_(4854192144)

Kuvassa Chicagon joki värjättynä vihreäksi Patrickin päivän kunniaksi.

Kuva: Wikimedia commons

 

 

 

 

 

 

Kategoria(t): Pyhä Patrick, Pyhimykset | Avainsanat: , | Kommentoi

Vierailijablogini kelttiläisestä kristillisyydestä

Kirjoitin vähän aikaa sitten vierailijana kirjoituksen kelttiläisestä kristillisyydestä Turun yliopistosta johdetun Centre for the Study of Christian Cultures -verkoston blogiin. Siinä käsittelen kelttiläisestä kristillisyydestä nykyään luotua kuvaa ja sen paikkansa pitävyyttä historiallisen tiedon valossa.

Kategoria(t): Kelttiläinen kristillisyys nykyään | Kommentoi

Kellsin kirja – maailman kaunein kirja?

Book of Kells, eli Kellsin kirja on varmasti kuuluisin irlantilaisten keskiaikaisten luostarien tuotoksista. Se on vuoden 800 paikkeilla valmistettu upeasti kuvitettu evankeliumikäsikirjoitus, jota nykyisin voi käydä ihailemassa Trinity Collegen hienossa näyttelyssä Dublinissa. Samalla voi ihailla myös Trinity Collegen Pitkänä huoneena (Long room) tunnettua kuuluisaa vanhaa kirjastoa. Koko Kellsin kirja on myös sähköisesti katsottavana Trinity Collegen kirjaston sivuilla.

Long_Room_Interior,_Trinity_College_Dublin,_Ireland_-_Diliff

Trinity Collegen Long room. Kuva: Wikimedia commons

Kellsin kirja on todennäköisesti peräisin Pyhän Columban perustamasta Ionan luostarista Sisä-Hebriideiltä. Se kuitenkin tunnetaan Kellsin kirjana, koska se siirrettiin Irlannissa sijaitsevaan Kellsin luostariin turvaan viikinkien hyökkäyksiltä todennäköisesti 800-luvun alkupuoliskolla. Aivan vastikään on esitetty uusi teoria, jonka mukaan vain Johanneksen evankeliumin sisältämä osa ja mahdollisesti Markuksen evankeliumin alku olisi valmistettu Ionassa ja Johanneksen evankeliumi olisi alunperin tarkoitettu itsenäiseksi teokseksi. Kirjan  muut osat olisi tämän teorian mukaan kopioitu noin 50 vuotta myöhemmin Kellsissä. Joka tapauksessa kirjaa säilytettiin Kellsissä aina vuoteen 1654, jolloin se vietiin Dubliniin suojaan Cromwellin joukkojen hyökkäyksiltä. Nykyisessä olinpaikassaan Trinity Collegessa kirja on ollut vuodesta 1661 saakka.

Kellsin kirja on hienoimpia esimerkkejä keskiaikaisesta käsikirjoitusten kopioinnin taiteesta. Se on kookas teos, joka on alunperin ollut sidottu useaksi erilliseksi niteeksi. Vuodesta 1953 lähtien se on ollut sidottuna neljäksi niteeksi. Se sisältää kaikki neljä evankeliumia ja lisäksi joitakin varhaiskeskiaikaiseen Raamattuun oleellisesti kuuluvia evankeliumeja selittäviä osia, kuten listan evankeliumeissa esiintyvistä hepreankielisistä nimistä, evankeliumien tiivistelmät, lyhyet evankelistojen biografiat ja niin kutsutut kanoniset taulukot. Nämä johdantomateriaalit ovat hyvin tyypillisiä aikansa evankeliumikirjoille. Kanoniset taulukot perustuvat Eusebius Caesarialaisen 300-luvun alussa kehittämään evankeliumien kappalejakoon, jota käytettiin yleisesti myöhäisantiikissa ja keskiajalla. Nykyinen jako lukuihin tehtiin vasta 1200-luvulla ja jako jakeisiin 1500-luvulla. Kanonisten taulukoiden avulla nähtiin mitkä kappaleet eri evankeliumeissa vastasivat toisiaan. Kappaleiden numerot saatettiin merkitä varsinaisen evankeliumin tekstin marginaaliin samoin kuin se mistä kyseinen kohta löytyy taulukosta. Kellsin kirjasta nämä marginaalimerkinnät kuitenkin puuttuvat. Kellsin kirja kuitenkin seuraa tavallista tapaa esittää taulukot koristeellisten arkkitehtuuristen kaarien sisällä evankeliumien aluksi.

KellsFol003rCanonTable

Kellsin kirjan kanoninen taulukko koristeellisten kaarien ympäröimänä.

Kuva: Wikimedia commons

Kellsin kirjassa on nykymuodossaan 340 foliota eli 680 sivua, mutta siitä tiedetään puuttuvan joitakin sivuja. Nykyisin sivujen koko on 25 x 33 cm, mutta tämän yhtenäisen kokonsa ne ovat saaneet vasta 1800-luvulla kirjan uudelleen sitomisen yhteydessä. Sitä ennen sivujen koko on vaihdellut hiukan riippuen pergamentin valmistuksessa käytettyjen vasikan nahkojen koosta ja muodosta. Kirjan viimeinen evankeliumi eli Johanneksen evankeliumi loppuu kesken jakeen 17:3 kohdalla, joten kirja on joko jäänyt alunperinkin kesken tai sen loppuosa on kadonnut.

Se mikä tekee Kellsin kirjasta ainutlaatuisen ei suinkaan ole sen teksti vaan sen kuvitus. Sen 680 sivusta ainoastaan kahdella ei ole lainkaan kuvitusta. Lisäksi siinä on 10 koko sivun täyttävää kuvaa, sekä sivuja, joissa tekstin alkukirjaimet muodostavat sivun täyttävän geometrisen kuvion. Jokainen neljästä evankeliumista alkaa kuvalla, jossa on neljä evankelistaa. Sitä seuraa tyhjä sivu ja sen jälkeen erillinen koko sivun kuva kyseisen evankeliumin kirjoittajasta. Tämän jälkeen varsinaisen evankeliumin tekstin aloittaa koko sivun peittävät evankeliumin alkusanat.

KellsFol129v4EvangelistSymbols

Evankelistojen symbolit Kellsin kirjan foliossa 129. Kuva: Wikimedia commons

KellsFol029rIncipitMatthew

Matteuksen evankeliumin avaussanat Liber generationis Kellsin kirjan foliossa 29.

Kuva: Wikimedia commons

Lisäksi kirjassa on joitakin niin kutsuttuja ”peitesivuja” tai ”mattosivuja” (engl. carpet page), joissa koko sivun peittää geometrinen kuviointi. Vastaavia peitesivuja löytyy myös muista varhaiskeskiaikaisista Irlannissa tai nykyisen Iso-Britannian alueella tuotetuista evankeliumikirjoista, mutta Kellsin kirjassa niiden taidokkuus ja koristeellisuus on viety aivan omalle tasolleen.

KellsFol033rCarpetPage_v2

Kellsin kirjan folion 33 peitesivu. Kuva: Wikimedia commons

Varsinaisten kuvasivujen lisäksi Kellsin kirjassa on kuvitusta myös tekstin seassa ja usein jakeiden alkukirjaimet on myös koristeltu taidokkaasti.

KellsFol183vTextMark15

Markuksen evankeliumin luvun 15 tekstiä Kellsin kirjan foliossa 183.

Kuva: Wikimedia commons

Kellsin kirjan kuvitus ei palvele vain silmää vaan sen on tarkoitus myös ohjata ajatukset ylös kohti taivaallista todellisuutta. Tekstin väliin ripotelut ihmis- ja eläinhahmot voivat myös osoittaa tiettyä kohtaa tekstissä näin ohjaten lukijan huomiota tekstin avainkohtiin. Välillä kuvat taas kuvittavat tekstiä, kuten esimerkiksi koko sivun kuva Neitsyt Mariasta sylissään Jeesus-lapsi, jonka viereisellä sivulla alkaa Matteuksen evankeliumin tiivistelmä sanoilla Nativitas Christi in Bethlem (”Kristuksen syntymä Beetlehemissä”).

KellsFol007vMadonnaChild

Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi Kellsin kirjan foliossa 7.

Kuva: Wikimedia commons

Samalla tavoin kuin keskiaikainen kirkkotaide, myös Kellsin kirja on yritys tavoittaa Jumalan tuonpuoleinen todellisuus. Se siis ei ole taidetta taiteen vuoksi, vaan taide palvelee useita päämääriä. Sekä kirkkojen upea koristelu että Kellsin kirjan kaltainen esine kohottivat kirkon statusta ja heijastivat sen valtaa ja vaurautta. Samalla niillä kuitenkin oli myös hengellinen päämäärä ohjata ajatukset kohti Jumalan  valtakuntaa. Kellsin kirjan peitesivujen koristeellista kuviointia on voitu myös käyttää meditaation välineenä samalla tavoin kuin tiettyjen rukousten tai sanojen toistamista.

Walesiläinen kirkonmies Giraldus Cambrensis, joka vieraili Irlannissa 1180-luvulla normannivalloittajien matkassa kuvaa Pyhän Brigitin luostarissa Kildaressa näkemäänsä upeaa Kellsin kirjan kaltaista käsikirjoitusta:

”Kaikkien Kildaren ihmeiden keskellä mikään ei ole ihanampi kuin ihmeellinen kirja, josta he sanovat, että se on kirjoitettu Neitsyen [Pyhän Brigitin] elinaikana enkelin sanelemana. Siinä on neljä evankeliumia Pyhän Hieronymuksen mukaan ja lähes joka sivu on koristeltu kuvin, jotka on koristeltu monin kirkkain värein. Yhdellä sivulla näet jumalaisen majesteetin kasvot yliluonnollisesti kuvitettuna; toisella evankelistojen mystiset hahmot kuuden, neljän tai kahden siiven kera; täällä on esitettynä kotka, tuolla vasikka, täällä miehen kasvot, tuolla leijona; muiden hahmojen kanssa lähes loputtomana valikoimana. Jos tarkastelet niitä pinnallisesti ja tavalliseen huolimattomaan tapaan, voit kuvitella niiden olevan töherryksiä eikä huolellisia sommitelmia, odottaen, että ei näe mitään hienostunutta, kun todellisuudessa siellä ei ole mitään, mikä ei ole hienostunutta. Mutta jos syvennyt tutkimaan tarkemmin ja pystyt ymmärtämään näissä kuvissa esitetyn taiteen salaisuudet, huomaat, että ne ovat niin vivahteikkaita ja hienostuneita; niin hienosti piirrettyjä: toisiinsa limittyvien koristelujen tekeminen niin taidokasta; kun taas värit, joilla ne on tehty, on niin sekoitettu ja yhä niin tuoreita; että olet valmis vakuuttamaan, että tämä on tulosta enkeleiden ei ihmisten taidosta. Mitä useammin ja tarkemmin tutkin niitä, sitä enemmän yllätyn, ja aina löydän ne uutena, huomaten uusia aiheita ihailuun.”

Giralduksen kuvauksesta käy hyvin ilmi keskiaikainen ymmärrys upeasti koristellun evankeliumikirjan merkityksestä. Giralduksen mukaan kirjan tehnyt kirjuri näki työn aloittamista edeltävänä yönä unen, jossa enkeli ilmestyi hänelle näyttäen hienosti koristeltua taulua ja kysyi pystyisikö kirjuri piirtämään saman kuvan seuraavan aamuna aloittamansa kirjan ensimmäiselle sivulle. Kirjuri ei kuitenkaan uskonut taitoihinsa niin hienon ja vaativan kuvituksen tekemisessä. Enkeli neuvoi tätä rukoilemaan Pyhää Brigitiä, jotta pyhimys kääntyisi taivaassa Jumalan puoleen ja pyytäisi Jumalaa antamaan hänelle hengellisen näkemisen kyvyn, jonka avulla työ olisi mahdollista tehdä. Kirjuri toimi ohjeen mukaisesti ja seuraavina öinä enkeli ilmestyi uudestaan mukanaan lisää kuvia, jotka oli kopioitava tekeillä olevaan kirjaan. Kirjan kuvitus oli siis samalla tavalla taivaallisen innoituksen vallassa tehtyä kuin evankeliumien tekstikin. Molemmat heijastivat omalla tavallaan taivaallista todellisuutta.

 

 

 

 

 

Kategoria(t): Iona, Kelttiläinen taide, luostarihengellisyys, Matkailu Irlannissa, Museot | Avainsanat: , , | Yksi kommentti

Virgilius Salzburgilainen, irlantilainen pyhimys nimestään huolimatta

Eilen 27.11. vietettiin kiinnostavan  uran omanneen irlantilaisen pyhimyksen juhlapäivää. Virgiliuksen tarina muistuttaa siitä, että irlantilaisten kirkonmiesten vaikutus keskiajalla ei suinkaan rajoittunut vain Irlannin saareen, vaan he perustivat kirkkoja ja osallistuivat kirkolliseen politiikkaan ympäri Eurooppaa.

Virgilius syntui Irlannissa noin vuoden 700 paikkeilla ja Virgilius on latinankielinen muoto hänen iirinkielisestä nimestään Feargal. Varhaisimmat annaalilähteet tuntevat hänet Irlannin keskiosissa sijaitsevan Aghaboen luostarin apottina ja maantieteilijänä. Hän oli siis kuuluia oppineisuudestaan jo ennen lähtöään Irlannista. 700-luvun puolivälin tienoilla Virgilius lähti Irlannista monien muiden maanmiestensä tavoin elääkseen pyhiinvaeltajana vierailla mailla. Virigilius päätyi matkallaan Ranskaan, missä hän pääsi Neustrian merovingikuninkaan Kilderik III:n käskynhaltijan Pippin Pienen suosioon. Tuohon aikaan valta oli jo siirtynyt todellisuudessa kuninkailta käskynhaltijoille ja myöhemmin Pippin Pienestä tuli uuden hallitsijadynastian karolingien ensimmäinen kuningas. Toimittuaan pari vuotta Pippinin neuvonantajana, Virgilius siirtyi Pippinin langon herttua Odilon kutsusta Baijeriin, mihin hän perusti luostarin Chiemsee-järven rannalle. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi vuorostaan Pyhän Pietarin luostarin apotiksi Salzburgiin.

Virgilius

Kuva: Wikimedia commons

Salzburgissa Virgilius joutui kiistaan Mainzin arkkipiispan anglosaksilaista alkuperää olevan ja monia Saksan alueita käännyttäneen Bonifatiuksen kanssa. Bonifatius pyrki kohottamaan papiston koulutustasoa arkkihiippakunnassaan. Eräs pappi oli huonon latinantaitonsa vuoksi vahingossa kastanut kansaa sanomalla ”Baptizo te in nomine patria et filia et Spiritus Sancti” eli kastamalla heitä isänmaan, tyttären ja pyhän hengen nimeen isän ja pojan sijaan. Bonifatius piti tällaista kastetta pätemättömänä ja määräsi Virgiliuksen kastamaan nämä ihmiset uudestaan. Virgilius kiisti päätöksen ja vetosi paavi Sakariaaseen, joka julisti, että kastetta on pidettävä pätevänä, jos papin virhe johtui hänen puutteellisesta latinan taidostaan eikä tahallisesta virheestä tai harhaopista.

Bonifatiuksen kaunaa lisäsi se, että Odilo oli nimittänyt Virgiliuksen Salzburgin piispaksi kysymättä alueen arkkipiispalta Bonifatiukselta. Lopulta Bonifatius ryhtyi syyttämään Virgiliusta harhaopista väittäen, että tämä uskoi maapallon toisella puolella asuviin toisiin ihmisrotuihin sekä toiseen aurinkoon ja kuuhun. Meillä ei valitettavasti ole säilynyt mitään tietoja Virgiliuksen todellisista käsityksistä koskien maapallon muotoa tai muita ihmisrotuja, vaan ainoastaan Paavi Sakariaksen vastaus, jossa todetaan että jos Virgilius todella uskoi näihin, hänet on pantava viralta. Virgiliusta vastaan esitettyjen syytösten taustalla voi nähdä ajan oppineisuuden tarjoamat käsitykset maapallon muodosta. Suurin osa ihmisistä uskoi maapallon olevan litteä ja litteän maan kääntöpuolella asuvista oudoista roduista esitettiin erilaisia spekulaatioita. Antiikin ajalla oli kuitenkin jo tiedetty maapallon olevan pyöreä ja osa antiikin oppineista uskoi pallon vastakkaisella puolella asuviin erikoisiin rotuihin. Oppineisuutensa takia Virgilius todennäköisesti tunsi näitä antiikin oppineiden ajatuksia asioista ja on siksi saattanut esittää mielipiteitä koskien maan muotoa ja sitä loistavatko maapallon toisella puolella samat vai eri kuu ja aurinko. Jos hän on kuitenkin spekuloinut maapallon toisella puolella asuvilla roduilla, jotka eivät olisi Aatamista peräisin, hänen oppinsa on syystä tuomittu epäilyttäväksi. Emme kuitekaan tiedä tarkemmin mihin Virgilius uskoi, koska meille ei ole säilynyt hänen kirjoituksiaan. Emme myöskään tiedä miten kiista tarkemmin ratkesi, mutta Virgilius kuitenkin jatkoi virassaan, joten häntä ei selvästikään tuomittu harhaoppiseksi. Virgiliuksen myöhemmästä urasta tiedetään, että hän esimerkiksi rakennutti katedraalin Salzburgiin ja käännytti naapurialueiden slaaveja.

St.Adolari_-_Empore_6_Virgil

1600-luvun maalaus Virgiliuksesta Salzburgin katedraalin piirustusten kanssa.

Kuva: Wikimedia commons

Virgilius kuoli vuonna 784 ja hänen maineensa lepää hänen työssään Salzburgin piispana ja lähialueiden apostolina. Kuolemansa jälkeen häntä ryhdyttiin kunnioittamaan pyhimyksenä ja hän on siitä poikkeuksellinen irlantilainen pyhimys, että hän on virallisesti paavin kanonisoima. Pääosa varhaiskeskiaikaisista pyhimyksistä nimittäin on vain kultin kohteita vailla virallista kanonisaatiota, koska kanonisaatio paavin yksinoikeutena kehittyi vasta keskiajan kuluessa. Paavi Gregorius IX kuitenkin kanonisoi Virgiliuksen vuonna 1233, mikä kertoo Virgiliuksen nauttimasta suuresta suosiosta ja hänen seuraajiensa vallasta.

 

Kategoria(t): Irlantilaiset Manner-Euroopassa, Oppineisuus, Pyhä Virgilius | Avainsanat: , | Kommentoi

Pyhällä kaivolla Irlannissa

Olin syyskuun lopulla taas Irlannissa, missä osallistuin Glenstal Abbeyn benediktiiniluostarissa järjestettyyn konferenssiin. Glenstal Abbey on ihastuttava luostari Limerickin lähellä ja saimme konferenssiohjelman ohella nauttia myös munkkien latinankielisestä laulusta rukoushetkissä. Kirjoitukseni aiemmasta vierailustani siellä löytyy täältä.

Samalla reissulla ehsin myös tavata kollegoja ja seikkailla Limerickin seuduilla. Teimme ystäväni kanssa retken Curraghchasen luonnonpuistoon, jossa saimme nauttia lähes epätodellisen vehreästä ja rehevästä metsästä.

Kuvat: Katja Ritari

Kaikkein mahtavimpia olivat ikivanhat sammalpeitteiset marjakuuset, joiden katveessa nautimme tunnelmallisen teehetken.

Irish_forest3

Kuva: Katja Ritari

Paluumatkalla päätimme poiketa vielä Adaren idylliseen kylään pikkuteitä pitkin. Matkalla sinne huomasimme ilokseni tien laidassa kyltin ”Holy well” eli pyhä kaivo. Vielä enemmän innostuin, kun selvisi että kaivo oli omistettu yhdelle suosikkipyhimyksistäni eli naispyhimys Brigitille. Kaivo oli paikassa nimeltä Kilbreedy eli iiriksi Cill Bhríde, joka tarkoittaa Brigitin kirkkoa. Paikalla on siis vahva yhteys Pyhän Brigitin kanssa.

Erään yli 50 vuotta sitten tehdyn kartoituksen mukaan Irlannissa on noin 3 000 pyhää kaivoa. Osa saattaa olla rakennettu esikristillisten pyhien paikkojen tilalle, jolloin siirtyminen kristinuskoon on ollut helpompaa. Pyhä Brigit esimerkiksi usein liitetään samannimiseen jumalattareen, jolloin osa pyhimykselle omistetuista pyhistä paikoista voi olla osa paljon vanhempaa jatkumoa. Pyhät kaivot eivät Irlannissa ole kuitenkaan ainoastaan historiallisesti kiinnostavia paikkoja, vaan niillä on yhä merkitystä osana paikallisia perinteitä ja uskonnon harjoittamista.

Pyhien kaivojen vedellä uskotaan yleensä olevan parantava voima ja tietyt kaivot voivat olla tunnettuja erityisesti tietyn tyyppisten sairauksien parantamisessa. Lähteen paikalle rekennettuja pyhiä kaivoja on voitu käyttää myös kasteen paikkoina varhaiskeskiajalla. Usein näillä pyhillä paikoilla on nykyisin jonkinlainen allas, johon lähteen vesi kerääntyy, ja  pyhimyksen patsas. Lähistöllä on usein myös joku puu, jonka oksiin kaivolla vierailevat ihmiset sitovat kaivon vedessä kastettuja kankaanpalasia.

”Holy well” kyltti johdatti meidät viereiselle laitumelle, mutta sen jälkeen ei ollutkaan lainkaan selvää mihin suuntaan meidän siitä pitäisi suunnistaa. Onneksi paikalle sattui paikallinen maanviljelijä lintukoiransa ja aseensa kanssa ja hän ystävällisesti neuvoi meitä jatkamaan laitumen toiseen laitaan, mistä löytyisi portti ja polku alas kaivolle. Irlantilainen elämyksemme vielä täydentyi, kun pari ystävällismielistä lammasta tuli tervehtimään meitä.

Irish_sheep

Kuva: Katja Ritari

Lopulta saavuimme pienessä notkossa sijaitsevalle kaivolle, jonka ympärille oli rakennettu kivinen aita pitämään eläimet loitolla. Aitauksen sisällä oli Pyhän Brigitin patsas, jonka juurella varsinainen kaivo oli. Kaivon ympäri oli tallottu polku, jota pitkin pyhiinvaeltajilla on tapana kiertää kaivoa myötäpäivään, koska vastapäivään kietäminen tietää irlantilaisessa perinteessä huonoa onnea.

Holywell5

Kuva: Katja Ritari

Paikallisen perinteen mukaan alueen asukkaat kokoontuvat Brigitin päivänä 1. helmikuuta kaivolle muistamaan pyhimystä. Muina aikoina se on kohtaamamme maanviljelijän mukaan erityisesti niin kutsutun ”traveller”-väestön suosiossa. Travellereitä kutsutaan joskus Irlannin mustalaisiksi. He ovat liikkuvaa elämäntapaa suosiva usein hyljeksitty vähemmisto, joiden asuntovaunuleirejä näkee teiden varsilla Irlannissa.

Haudalla kävijät olivat pudottaneet kolikoita patsaan alla olevaan vesialtaaseen, jonka vedellä uskotaan olevan erityisesti silmäsairauksiin tehoava parantava vaikutus.

Holywell1

Kuva: Katja Ritari

Tyypilliseen katoliseen tapaan kaivolle oli jätetty myös muuta rekvisiittaa, kuten rukousnauhoja, Padre Pion ja Paavin kuvia, sekä simpukankuoria.

Holywell2

Kuvat: Katja Ritari

Tällaiset pyhät paikat ovat kiehtova muistutus paikallisesta kansanperinteestä ja pyhimysten yhä vahvasta roolista katolisessa uskonnonharjoituksessa. Irlannissa matkailun tekee kiehtovaksi juuri se, että maaseudulla voi törmätä missä vaan pyhään kaivoon, keskiaikaisiin kirkon raunioihin, raunioituneisiin linnoihin tai esihistoriallisiin käytävähautoihin tai kiviympyröihin.

Holywell_brigit

Kategoria(t): Matkailu Irlannissa, Pyhä Brigit, Pyhiinvaellus, Pyhimykset | Avainsanat: , | Yksi kommentti

Neitsyt Maria, Kristuksen äiti

Nyt kesällä on ollut niin paljon kaikkea muuta, että blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Kesällä 2014 kirjoitin Yle Radio 1:n teemakuukauden Naisen heinäkuun kunniaksi hartauden, joka käsittelee Neitsyt Mariaa. Hartaus lähetettiin radiossa 7.7.2014. Siinä mielessä kirjoitus sopii julkaistavaksi uudelleen juuri tänään, koska irlantilaisten keskiaikaisten martyrologioiden eli pyhimyskalentereiden mukaan tänään 16.8. vietetään Neitsyt Marian syntymän juhlaa. Katolisen kirkon yleisessä kalenterissa samoin kuin useimmissa muissa kirkoissa tätä juhlaa vietetään 8. syyskuuta. 800-luvun alussa kirjoitetussa iirinkielisessä Oengusin martyrologiassa, Félire Oengusso, Marian syntymän juhla on 16.8., kun taas siinä on myös 8.9. Marian juhla, jonka syytä ei määritellä tarkemmin.

14thC_The_Birth_of_the_Virgin

Marian syntymää esittävä italialainen maalaus 1300-luvun alusta.

Kuva: Wikimedia commons

Maria on tietenkin ennen kaikkea Jeesuksen äiti ja keskiaikaisissa irlantilaisissa teksteissä onkin hyvin tavallista kutsua Jeesusta nimellä Marian poika. Tämä korostaa Marian roolia naisena, jonka kautta Jeesus syntyi lihaksi maan päälle. Hän on siten todellinen silta ihmiskunnan ja Kristuksen välillä. Maria on samaan aikaan sekä neitseellinen puhdas neito että synnyttänyt äiti ja siten hänessä yhdistyy keskiaikaisen naisihanteen kaksi puolta: toisaalta viaton neito ja toisaalta hoivaava äiti. Keskiajalla hänet esitettiin usein myös taivaan kuningattarena, joka hallitsi poikansa rinnalla.

Seuraava keskiaikainen irlantilainen rukous on omistettu Marialle ja siinä hänen erilaiset puolensa tulevat hyvin esiin.

Oi lempeä Maria, hyvä neito,

auta meitä,

Oi Herran ruumiin säilytysastia,

Oi mysteerien rasia

 

Oi kaikkien hallitsijoiden kuningatar,

Oi siveä pyhä neito,

pyydä puolestamme, että saisimme anteeksi

sinun kauttasi kurjat rikkomuksemme

 

Oi armollinen, anteeksi antava,

jolla on puhtaan hengen armolahja,

rukoile kanssamme oikeudenmukaisesti tuomitsevaa kuningasta,

hänen kauniiden tuoksuvien lastensa puolesta

 

Oi oksa Iisain puussa,

rakkaasta pähkinälehdosta,

rukoile, jotta saisin

anteeksiannon väärästä synnistäni

 

Oi Maria, oi loistava jalokivi

olet pelastanut sukumme,

Oi loistava valo,

Oi kuninkaiden puutarha

 

Oi loistava, häikäisevä,

joka harjoitat hohtavaa puhtautta,

Oi kultainen, kaunis, kirkas, kunnioitettu,

Oi taivaan pyhä

 

Oi totuuden äiti,

sinä olet täydentänyt kaiken,

rukoile kanssani esikoiseltasi,

jotta vapautuisin tuomiolta

 

Oi sinä, joka olet voittoisa, pysyvä,

saattueen seuraama, voimakas,

rukoile kanssani mahtavaa Kristusta,

joka on sinun isäsi ja poikasi

 

Oi jalo kohotettu tähti,

Oi kukkiva puu,

Oi vahva valittu valo,

Oi aurinko, joka lämmität jokaista

 

Oi suuren aidan ylittävät tikapuut,

joiden kautta jalot kulkevat,

ole meidän turvanamme

suurenmoiseen taivaaseen

 

Oi ihana ja tuoksuva linnoitus,

jonka kuningas valitsi,

mahtava oli vieras, joka vietti kohdussasi

kolme kertaa kolme kuukautta

 

Oi valittu ovi,

jonka kautta syntyi lihaksi

kohotettu kirkas aurinko,

Jeesus elävän Jumalan poika

 

Rakkaan tähden,

joka sai alkunsa sinun kohdussasi,

ainoan poikasi tähden,

joka on ylikuningas kaikkialla

 

Hänen ristinsä tähden,

joka on ylväämpi kaikkia ristejä,

hänen hautaamisensa tähden,

jossa hänen haudattiin kallioon

 

Hänen ylösnousemuksensa tähden,

jolla hän nousi ennen muita,

hänen perhekuntansa tähden,

joka tulee viimeiselle tuomiolle kaikkialta

 

Ole suojanamme

hyvän kuninkaan valtakunnassa

kunnes menemme rakkaan Jeesuksen luo,

pyydän, niin kauan kuin on elämää

 

Aamen.

 

Rukouksessa korostuu Jeesuksen lihaksi tulemisen konkreettisuus: Maria on säilytysastia, rasia ja ovi, jonka kautta jumala tuli maan päälle. Hän kantoi taivaallista vierasta kohdussaan yhdeksän kuukautta niin kuin jokainen äiti on kantanut lastaan. Hän on taivaaseen johtavat tikapuut, joiden kautta pelastus tuli maailmaan, ja linnoitus, joka tarjoaa turvan ihmisille. Hän on tähti tai valo, joka johdattaa ja kirkastaa maailman, ja aurinko, joka lämmittää. Hän on kuningatar, joka hallitsee ja jonka arvoa heijastaa hänen mukanaan kulkeva seurue. Hänen poikansa on koko maailman ylikuningas ja kuninkaan äitinä hän voi vedota poikaansa, jotta tämä antaisi ihmisten synnit anteeksi ja päästäisi nämä taivaalliseen valtakuntaansa. Samalla Maria on myös kaikkien kristittyjen hoivaava äiti, armollinen ja anteeksi antava.

 

Suomen Luterilaisen kirkon virsikirjan virressä 52 käsitellään myös Mariaa.

1.
Maria, Herran äiti,
ei nähnyt eteenpäin,
Jumalan suuren kutsun
hän otti vastaan näin:
Sinua palvelen,
ja vaikken tiestä tiedä,
saat minne tahdot viedä,
ääntäsi kuuntelen.

2.
Maria, Herran äiti,
vain köyhä ihminen,
sai olla täysi malja
Jumalan rakkauden.
Ja seimi loistoton
sai olla synnyinsija,
kun taivaan hallitsija
maan päälle tullut on.

 

Nämä säkeet kertovat Marian jatkuvasta merkityksestä kristinuskon tärkeimpänä naisena. Virressä korostuu Marian inhimillisyys: hän on epävarma, mutta ottaa siitä huolimatta vastaan suuren tehtävänsä päättäen luottaa Jumalaan. Virressä asetetaan vastakkain Marian maallinen köyhyys ja hänen asemansa loisto Jumalan äitinä: Jeesus ei syntynyt palatsiin vaan vaatimattomaan seimeen. Myös tässä virressä Maria on ennen kaikkea äiti ja nainen, jonka ruumiin kautta pelastus saapui maailmaan.

Virren säkeessä numero 3 puhutaan Marian kärsimyksestä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen hetkellä: ” Maria, Herran äiti, jäi yksin pimeyteen, kun tuskan miekka tunki myös äidin sydämeen.” Marian kärsimys on hyvin inhimillistä ja siihen voi jokainen ihminen samaistua. Virren seuraavassa säkeessä Marian tuskaa lievittää kuitenkin usko ja luottamus Jumalan armoon, joka auttaa häntä kulkemaan eteenpäin. Virren lopussa Mariaa verrataan kirkkoon ja virsi päättyy voittoisasti: kärsimyksestä seuraa jotakin hyvää ja näin voimattomuus muuttuu ylistysvirreksi.

 

Kategoria(t): Naiset, Neitsyt Maria, Radiohartaudet, Rukoukset | Avainsanat: | Kommentoi