Talvipäivänseisaus

Tänään on vuoden lyhin päivä eli Talvipäivänseisaus, jolloin pohjoisnapa on kääntynyt kauimmaksi auringosta ja siten pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on lyhimmillään. Tämä vuodenkierron merkkipaalu on tunnettu jo muinaisina aikoina ja sitä on juhlittu monissa kulttuureissa. Usein rituaaliseen juhlintaan on liittynyt tiettyjen ruokien nauttiminen ja kokoontuminen kertomaan tarinoita. Esimerkiksi Iranin alueella talvipäivänseisaus tunnetaan Yaldan yön nimellä ja se mainitaan keskiaikaisissa persialaisissa kirjoituksissa. Yaldan juhlimisen perinteisiin kuului mm. granaattiomen siementen ja pähkinöiden nauttiminen ja vesimelonin syömisen Yaldan aikaan uskottiin suojaavan liialta kuumuudelta kesän aikana.

Muinaiset germaanit puolestaan juhlivat talvipäivänseisauksen aikoihin Yulea, josta myös meidän joulumme on saanut nimensä. Tämä germaaninen juhla mainitaan jo gootinkielisessä kalenterissa 400- tai 500-luvulta. Myös varhaiskeskiajan merkittävin historioitsija 700-luvun alkupuolella kirjoittanut englantilainen Beda kertoo anglosaksien viettävän giula tai geola nimistä juhlaa joulukuun lopulla. Snorri Sturlusonin 1200-luvulla kirjoittamaan Heimskringlaan sisältyvä 900-luvun Norjaan sijoittuva Haakon Hyvän saaga kertoo kuinka Englannin kuninkaan Athelstanin kasvattipoikana kasvanut Haakon yrittää käännyttää kansaansa kristityiksi noustuaan Norjan kuninkaaksi. Näin hän tulee kajonneeksi myös joulun vieton tapoihin ja saaga tulee samalla kertoneeksi myös perinteisistä Yulen vieton tavoista. Snorrin mukaan silloin oli tapana kokoontua kolmen päivän ajaksi pakanallisiin temppeleihin urhaamaan eläinten verta ja nauttimaan niiden lihasta tehtyä ruokaa. Juhlassa juotiin myös suuri määrin olutta Odinin ja muiden jumalien kunniaksi. Olut oli niin keskeinen osa tätä keskitalven juhlaa, että kristitty kuningas Haakon määräsi talonpojat varustuautumaan jouluun panemalla tynnyrillisen olutta juhlaa varten.

Talvipäivänseusauksen juhlinta on kuitenkin tunnettu tätä paljon vanhemmissakin esihistoriallisissa kulttuureissa. Stonhengen esihistoriallinen monumentti Englannissa esimerkiksi on huolellisesti asetettu niin että sekä talvi- että kesäpäivänseisauksen aikaan nousevan auringon säteet tulevat tiettyjen kivien välistä osuen kehän toisella laidalla olevaan kiveen. Stonehenge on rakennettu kuudessa vaiheessa noin 3000-1520eaa neoliittisen kauden ja pronssikauden taitekohdassa.

Negrangen monumentti. Kuva: Wikimedia commons

Vielä tätäkin vanhempi on Irlannissa sijaitseva Newgrangen monumentti, joka on rakennettu 3200eaa eli kauan ennen kelttien tuloa saarelle. Sen rakentajat kuuluivat siis Euroopan esihistoriallisiin asukkaisiin, joiden kulttuurista voimme saada tietoja vain arkeologisten lähteiden perusteella. Newgrange on käytävähauta, jonka perällä on kolme pientä kammiota. Se on suunnattu niin että Talvipäivänseisauksen auringonnousun säteet tulevat oven yläpuolella olevasta aukosta ja osuvat 19 metriä pitkän käytävän perällä olevan kammion seinään. Kirjallisten lähteiden puuttuessa emme voi ikinä tarkalleen tiedä miksi Newgrangen rakentajat ovat suunitelleet rakennelman näin ja liittyikö Talvipäivänseisauksen juhlintaan jonkinlaisia paikan päällä suoritettavia rituaaleja. Selvää kuitenkin on, että Talvipäivänseisaus on ollut jollain tavalla merkittävä vuodenkierron merkkipaalu jo 5000 vuotta sitten.

Newgrangen sisäänkäynti ja sen yläpuolella oleva aukko. Kuva: Wikimedia commons
Newgrangen käytävä. Kuva: Wikimedia commons

Nykyään Talvipäivänseisauksen aurinkoa Newgrangessa pääsevät todistamaan harvat ja valitut. Joka vuosi arvotaan 60 ihmistä, jotka saavat tuoda mukanaan vieraan ja kuutena peräkäisenä aamuna Talvipäivänseiseuksen molemmin puolin kymmen onnekasta kerrallaan saa tulla vieraineen katsomaan tätä ihmettä. Viime vuosina arvontaan on osallistunut jopa 30 000 ihmistä, joten mahdollisuudet voittaa ovat melko pienet. Ja jos onni saattuu suosimaan, täytyy vielä toivoa, että kohdalle ei satu kovin pilvinen aamua. Onneksi nykyaikana Newgrangen aurigonnousua on mahdollista todistaa myös etänä internetin välityksellä täältä.

Tietoja Katja Ritari

Filosofian tohtori, Uskontotieteen dosentti, Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkija
Kategoria(t): Esihistoria, Esikristillinen perinne, Matkailu Irlannissa, Vuodenkierto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s