Pyhiinvaellus Pyhän Patrickin pyhälle vuorelle

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina jopa yli 20 000 pyhiinvaeltajaa kokoontuu Mayon maakuntaan Irlannin länsirannikolla kiivetäkseen Croagh Patrick nimiselle vuorelle. Vuorella on korkeutta 764 metriä,  mutta vaatimattomasta korkeudesta huolimatta rinteen jyrkkyyden ja kivikkoisuuden vuoksi sille kiipeäminen on yllättävän vaivalloista. Kiipeäminen huipulle kestää noin kaksi tuntia suuntaansa. Itse pääsin kokemaan tämän marraskuussa 2014, jolloin vierailin vuorella. Sinne kiivetessäni en voinut kun ihmetellä ja ihailla niitä uskovaisia, jotka kiipeävät vuorelle paljain jaloin katumusharjoituksena. Suurin osa pyhiinvaeltajista kuitenkin käyttää nykyisin kenkiä, mutta vuonna 2006 pyhiinvaeltajille tehdyn kyselyn mukaan noin 400 kaikkiaan 20 000 pyhiinvaeltajasta kiipesi vuorelle paljain jaloin.

Legendan mukaan Patrick paastosi 40 päivää ja yötä vuorella, josta käsin hän saattoi siunata allaan avautuvan lähetyskenttänsä. Joidenkin tarinoiden mukaan tämä on juuri se paikka, jossa hän karkotti käärmeet koko saarelta.

Croagh Patrick. Kuva: Wikimedia commons

Maisema vuoren rinteeltä. Kuva: Katja Ritari

Pyhiinvaellus vuorelle koostuu kolmesta pysähdyspaikasta, joista kullakin lausutaan tietyt rukoukset ja suoritetaan tietyt rituaaliset toiminnot, kuten polvistuminen. Kiipeämällä vuorelle Patrickin päivän aikoihin maaliskuussa tai kesä-, heinä-, elo, tai syyskuun aikana ja rukoilemalla vuoren huipulla olevassa kappelissa tai sen ulkopuolella paavin määräämien teemojen puolesta sekä ripittäytymällä ja osallistumalla ehtoolliseen viikon sisällä katoliset voivat saada syntinsä anteeksi. Pyhiinvaelluksella Patrickin vuorelle on siis syvä hengellinen merkitys sinne kiipeäville uskoville.

Kuvat: Katja Ritari

Kiipeäminen vuorella alkaa pitällä ja jyrkällä kipuamisella kapeaa polkua suoraan ylös rinnettä. Ensimmäisen rinteen huipulla tulee vastaan tasaisempi vuoden harjannetta seuraileva osuus, jonka jälkeen on edessä viimeinen, hieman lyhyempi, mutta erittäin jyrkkä ja kivikkoinen, nousu.

Croagh Patrickin ensimmäinen rinne. Kuva: Katja Ritari

Tasaisempaa osuutta vuoren harjanteella. Kuva: Katja Ritari

Loppuosan jyrkkä ja kivikkoinen polku. Kuva: wikimedia commons

Marraskuussa sääolosuhteet eivät luonnollisesti olleet ihanteelliset ulkona retkeilyyn, mutta esimerkiksi vuonna 2015 sää oli myös heinäkuussa niin huono, että pyhiinvaellus jouduttiin peruuttamaan. Rankkasateessa ja sumussa kapeilla ja kivisillä poluilla kiipeäminen ei ole kovin helppoa ja heinäkuun pyhiinvaelluksen aikaan vuorelta joudutaan joka vuosi pelastamaan kylmettyneitä, nilkkansa nyrjäyttäneitä tai sydänkohtauksen saaneita pyhiinvaeltajia. Vieraillessani itse vuorella huomasin kouriin tuntuvasti kuinka erilaiset sääolosuhteet alhalla vuoden juurella ja huipulla olivat: huipulla tuuli niin kovaa ja oli niin kylmä, että sieltä oli kiirehdittävä nopeasti alas. Näköalat huipulla eivät myöskään olleet hääppöiset, sillä koko huippu oli pilven peitossa ja näkyvyys oli vain muutaman metrin.

Kuva: Augusta McDermott.

Alhaalla meitä tervehti pyhän Patrickin patsas, joka oli kohottanut kätensä siunatakseen pyhiinvaeltajat. Kiitollisina kiirehdimme parkkipaikan vieressä olevaan kahvilaan nauttimaan kuumaa keittoa ja teetä suojaan marraskuiselta viimalta ja tihkusateelta. Samalla pohdimme kuinka erilaista vuorelle olisikinaan kiivetä heinäkuun pyhiinvaelluksen aikaan 20 000 muun ihmisen kanssa, kuin marraskuisena arkipäivänä, jolloin paikalla oli vain kourallinen ihmisiä. Jotain Patrickin vuoren suosiosta kuitenkin kertonee se, että me emme suinkaan olleet ainoat ihmiset siellä edes sellaisena päivänä.

Advertisement