Minua pyydettiin puhumaan tänään Radio Yle1:n ohjelmaan Kulttuuriykkönen liittyen toukokuun alun juhlintaan kelttien parissa. Siitä tulikin mieleeni, että en ole vielä kirjoittanut lainkaan Beltainesta, joka on yksi muinaisten kelttien neljästä tärkeimmästä vuodenkiertoon liittyvistä juhlista. Samhain, Halloweenin kelttiläinen esimuoto, aloitti vuoden pimeän puoliskon, kun taas Beltaine liittyy siirtymiseen pimeästä vuoden valoisaan puoliskoon. Niiden välissä juhlittiin vielä kevään alun juhlaa Imbolcia, jonka kristillistetty muoto on Pyhän Brigitin juhla, sekä sadonkorjuun juhlaa Lughnasadia elokuun alussa. Samankaltaisia vuoden kiertoon liittyviä juhlia on varmasti vietetty useimmissa maatalousyhteiskunnissa, mutta Irlannissa tietenkin kevään ja kesän alku osuvat ilmastollisista syistä hiukan aikaisempaan ajankohtaan kuin Suomessa.
Samalla tavoin kuin Samhainin aikaan myös Beltainen aikana tämän- ja tuonpuoleisen porttien uskottiin olevan auki ja yliluonnollisten olentojen olevan liikkeellä. Irlannissa esimerkiksi saatettiin jättää ruokaa ja juomaa haltiakumpujen väelle eli niin kutsutulle Áes sídhelle. Varhaisissa irlantilaisissa tarinoissa nämä olivat ajankohtia, jolloin sankarit saattoivat joutua kaikenlaisiin yliluonnollisiin seikkailuihin.
Varhaisin kirjallinen maininta Beltainesta löytyy Cashelin piispan Cormacin glossariosta 900-luvun alussa, jossa hän yhdistää Beltainen esikristillisen jumalan Belin palvontaan ja kertoo, että Beltainen aikaan karja ajettiin puhdistavien ja suojaavian kokkojen välistä kesälaitumelle. Bel saattaa olla irlantilainen versio ainakin Gallian kelttien parissa tunnetusta auringon jumalasta Belenuksesta. Kokkojen poltto Beltainen aikaan puolestaan jatkui aina uudelle ajalle asti, sillä se tunnetaan vielä 1800-luvulla Irlannissa, Skotlannissa ja Man-saarella. Kokkojen polttamiseen liittyi myös tapa sytyttää talon kaikki tulisijat uudelleen Beltainen kokosta ja levittää suojaavaa tuhkaa sekä itsensä että maidensa päälle. Myös ihmiset saattoivat lisäksi loikkia kokon kytevien jäännösten yli. Eri alueille kokon polttoon liittyi myös erilaisia ruokaperinteitä ja kokon tulessa saatettiin esimerkiksi kypsentää jotain syötävää. Myös muinaiset suomalaiset ovat polttaneet toukokuun alussa helavalkeita, joiden välistä karja ajettiin laitumelle. Kokkojen polttaminen tähän aikaan vuodessa on tunnettu myös germaaniheimojen keskuudessa ja tapa on yhä käytössä ainakin joissakin osissa Ruotsia. Nykyään Beltainen kokkoperinne elää ainakin Edinburghin Beltane-tulifestivaalissa.
Edinburghin Beltane-festivaalin viettoa. Kuva: Wikimedia commons
Beltainen aikaan oli tapana myös vierailla pyhimyksille omistetuilla pyhillä kavoilla rukoilemassa pyhimyksen suojelusta. Uuden ajan kansanperinteeseen liittyy myös kotien koristelu kaikenlaisilla keltaisilla kukilla, kuten kääpiöesikoilla, piikkiherneellä ja rentukoilla. Irlannissa oli tapana myös koristella joku pensas tai pieni puu, kuten vaikka pihlaja, värikkäillä nauhoilla ja kukilla. Tämä May bush eli Toukopensas saatettiin koristella siinä missä se kasvoi tai laittaa oksat juhannuskoivujen tapaan koristamaan talon ovia. Joillain alueilla Toukopensaan ympärillä saatettiin myös tanssia samalla tavoin kuin Ruotsissa juhannussalon ympärillä. Monessa suhteessa Beltainen perinteinen juhlinta muistuttaakin juhannusta, mikä on ymmärrettävää jos sitä ajattelee maatalouden kesäkauden alun juhlana, joka vain Brittein saarilla sattuu ilmastollisesti tapahtumaan hiukan aikaisemmin kuin Suomessa.
Pyhiinvaelluksia 