Pyhän Brendanin juhlapäivä

Eilen 16.5. vietettiin Pyhän Brendanin juhlapäivää. Hän on yksi kuuluisimmista irlantilaisista pyhimyksistä. Hänen maineensa perustuu ennen kaikkea hänen mielikuvituksellisesta merimatkastaan kertovaan tarinaan Navigatio Sancti Brendani, joka oli keskiajalla todellinen bestseller ja josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Brendan eli 500-luvulla ja annaalit antavat hänen kuolinajakseen joko vuoden 576 tai 583.  Hän oli kotoisin Irlannin länsiosista nykyisen Traleen seudulta Kerryn kreivikunnasta. Myös hänen tärkein luostarinsa Clonfert, sijaitsee Irlannin länsiosissa, Galwayn kreivikunnassa, vaikkakkaan ei aivan rannikolla. Brendan tunnetaan luostarinsa mukaan nimellä Clonfertin Brendan (engl. Brendan of Clonfert) erotuksena toisesta saman nimisestä pyhimyksestä Birrin Brendanista.

Pyhän Brendanin patsas hänen synnyinseudullaan Fenitissä. Kuva: wikimedia commons

Varhaisin maininta Brendanista on Adomnánin kirjoittamassa Columban pyhimyselämäkerrassa, jossa näkee Pyhän Columban pään yläpuolella loistavan tulisen pallon. Tällaiset näyt todistavat Columban pyhyydestä, mutta samalla ne kohottavat Brendanin muiden paikalla olleiden pyhimysten yläpuolelle, koska ainoastaan hän pystyi näkemään tämän taivaallisen valon.

Brendanista kertoo myös pyhimyselämäkerta, joka on säilynyt viitenä latinankielisenä ja kahtena iirinkielisenä versiona. Pyhimyselämäkerta nykyisessä muodossaan on sekoittunut hänen merimatkastaan kertovaan perinteeseen niin, että on vaikea sanoa kumpi on ollut olemassa ensin. Pyhimyselämäkerran mukaan tyypilliseen irlantilaiseen tapaan Brendanin pyhyys on ennustettu jo hänen äitinsä raskausaikanaan näkemässä näyssä, jossa hänen sylinsä on täynnä puhdasta kultaa. Irlantilaiset pyhimykset eivät yleensä koe elämänsä aikana minkäänlaista kääntymystä tai kehitystä,  vaan heidät on ennalta määrätty pyhiksi ja heidän pyhyyteensä on selvää jo ennen heidän syntymäänsä. Brendanin pyhyydestä todistavat myös paikallisen piispan näkemät enkelit alueen yllä, sekä läheiselle vauraalle maanomistajalle syntyneet 30 vasikkaa.

Brendan on legendan mukaan yksi naispyhimyksen Ítan kasvatettavaksi lähetetyistä lapsista. Íta on tullut tunnetuksi juuri pyhimysten kasvattiäitinä, joka kauniin keskiaikaisen runon mukaan myös helli Jeesus-lasta sylissään. Suuri osa Brendanin pyhimyselämäkerrasta on omistettu hänen merimatkalleen. Matkan yksityiskohdat kuitenkin vaihtelevat versiosta toiseen eivätkä ne seuraa kaikissa kohdin Navigatio sancti Brendanin tarinaa. Erään version mukaan Brendan esimerkiksi vieraili saarella, jolla oli kissan kokoisia lihaa syöviä hiiriä. Toisella saarella Brendan kohtaa valtavia härän kokoisia valkoisia lampaita. Tämä episodi löytyy myös Navigatiosta ja sen uskotaan perustuvan irlantilaisten munkkien todellisiin matkoihin Fär-saarille. Tarinassa lampaiden ihmeelliseltä vaikuttava tavallista suurempi koko saa kuitenkin maallisen selityksen, kun lampaiden paimen selittää sen johtuvan siitä, että näitä lampaita ei ikinä lypsetty eikä niiden villaa keritty ja lisäksi saarella ei ikinä tullut talvi eikä pimeää, joten ne pystyivät syömään ruohoa ulkona ympäri vuoden ja vuorokauden. Irlantilaiset munkit todennäköisesti olivat purjehtineet pohjoiseen Fär-saarille vain kesällä, jolloin siellä ei tule piemää ja siksi kuvittelivat, että siellä olisi aina valoisaa.

Pyhä Brendan seurueineen Fär-saarilla julkaisuissa postimerkeissä.

Kuva: Wikimedia commons

Pyhimyselämäkerta kuitenkin jatkaa tarinaa myös Brendanin merimatkan jälkeen toisin kuin Navigatio, joka päättyy Brendanin kuolemaan hyvin pian tämän paluun jälkeen. Pyhimyselämäkerrassa sen sijaan Brendan ehtii vielä kulkea ympäri Irlantia ja vierailla myös kuuluisan oppineen Gildasin luona Walesissä, missä hän kesyttää kaksi paikallisia asukkaita häirinnyttä leijonaa. Tässä sekoittuu selvästi Egyptin erämaaisistä ja -äideistä kertova perinne, jossa leijonat usein esiintyvät, paikalliseen perinteeseen, jossa leijonia tuskin on esiintynyt ennen muualta tulleiden tarinoiden vaikutusta. Brendan myös muuttaa 50 hyljettä hevosiksi ja häntä vastustaneen miehen saukoksi.

Pyhän Brendanin patsas Bantryssä Corkin kreivikunnan rannikolla.

Kuva: Wikimedia commons

Brendanin kerrotaan olleen niin omistautuneet Jumalan todellisuudelle, että hänellä oli aina kaksi korvatulppina käytettyä vahapalloa mukanaan, niin että hän saattoi sulkea korvansa malliselta musiikilta. Enkeli Mikael oli vieraillut hänen luonaan linnun muodossa ja soittanut hänelle taivaallista musiikkia vetämällä nokkaansa siipeään vasten ja tämän vuoksi Brendan ei enää ikinä halunnut kuulla maallista musiikkia, joka ei ollut mitään verrattuna taivaalliseen.

Pyhä Brendan muistetaan pääasiassa hänen merkimatkastaan, kuten hänen lempinimensä Brendan Navigaattori tai Matkaaja (St Brendan the Navigator/Voyager) paljastaa, mutta pyhimyselämäkerrat kertovat siitä, että keskiajalla hän on ollut myös aivan täysiverinen pyhimys, jonka tarinaan kuuluu muutakin kuin matkaaminen merellä. Brendan on yksi tunnetuimmista irlantilaisista pyhimyksistä ja hänelle omistettuja kirkkoja löytyy Irlannin ulkopuolelta mm. San Franciscosta, Ohiosta, Länsi-Virginiasta ja Miamista. Hänen mukaansa nimettyjä kouluja puolestaan löytyy esimerkiksi Bronxista, Missourista ja Australian Queenslandista. Katolisessa maailmassa Brendanin muisto siis elää yhä ja hän on merimiesten, purjehtijoiden, matkalaisten ja valaiden suojeluspyhimys.