Pyhä Patrick, orja ja maahanmuuttaja

Tänään 17.3. vietämme Pyhän Patrickin päivää, jota juhlistin jo kaikkien aikojen ensimmäisessä blogikirjoituksessani. Patrickia muistetaan tänään Irlannin kansallispyhimyksenä, mutta kuinka moni tuleekaan ajatelleeksi, että hän ei itse asiassa ollut irlantilainen lainkaan, vaan britti eli kotoisin roomalaisesta Britanniasta. Patrickin tarkkaa elinaikaa ei tiedetä, mutta hän syntyi todennäköisesti joskus 400-luvun alkupuoliskolla aikana, jolloin Rooman armeija oli jo vetäytynyt Britanniasta, mutta roomalainen kulttuuri ja elämäntapa vaikuttivat yhä vahvasti. Patrick ei näin ollen ole ollenkaan keskiaikaan liittyvä henkilö kuten usein ajatellaan, vaan hänen aikakautensa on vielä hyvinkin vahvasti myöhäisantiikkia. Pääosa Patrickista kertovista lähteistä on kuitenkin keskiaikaisia eli 600-luvulla ja myöhemmin kirjoitettuja pyhimyselämäkertoja, joissa Patrick esitetään Irlannin käännyttäjänä ja druidien kukistajana.

Kuva: Pyhä Patrick karkoittaa käärmeet Patrickille omistetun Teksasilaisen kirkon ulkoseinässä, wikimedia commons

Patrickin suhteen emme kuitenkaan ole vain toisen käden tietojen varassa, sillä meille on säilynyt myös kaksi hänen itsensä kirjoittamaa tekstiä. Lyhyempi näistä on kirje, jossa hän nuhtelee Coroticus-nimisen paikallishallitsijan sotureita, jotka olivat ryöstäneet Patrickin vasta kastamia irlantilaisia orjiksi. Meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä Coroticus hallitsi, mutta hänen arvellaan olleen peräisin Irlanninmeren toiselta puolelta eli joko Britanniasta tai nykyisen Skotlannin alueelta. Tässä kirjeessä Patrick kertoo olevansa Irlannin piispa ja jättäneensä kotinsa ja sukunsa toimiakseen Jumalan lähettiläänä Irlannin vieraiden ihmisten keskellä.

Kristittyjen vieminen orjiksi on varmasti koskettanut Patrickia henkilökohtaisesti hyvin vahvasti, koska hän koki omassa nuoruudessaan saman kohtalon. Orjien ryöstäminen Irlanninmeren yli toimi siis molempiin suuntiin, koska Patrick kertoo toisessa teoksessaan omaelämäkerrallisessa teoksessaan Confessio eli tunnustus kuinka hänet vietiin noin 16-vuotiaana Irlantiin, missä hän toimi lammaspaimenena. Ennen orjuuttaan Patrick ei omien sanojensa mukaan ollut erityisen harras uskovainen, mutta jouduttuaan vieraaseen ympäristöön pois kotoaan hän löysi Jumalan ja rupesi rukoilemaan useita kertoja päivässä. Lopulta kuuden vuoden orjuuden jälkeen hän sai Jumalalta käskyn palata kotimaahansa ja pääsi pakenemaan.

Kotimaassaan Patrickin enkelillinen suojelija Victoricus, joka oli ilmestynyt hänelle jo Irlannissa, antoi kirjeen, jossa hänet kutsuttiin takaisin Irlantiin. Patrick sai siis kutsumuksen palata orjuutensa maahan levittämään kristinuskon sanomaa. Patrickin työtä varmasti helpotti se, että hän oli vankeutensa aikana ehtinyt oppia paikallisen kielen ja tutustua paikalliseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Kuva: Pyhän Patrickin patsas Aghagowerin kylässä Mayon kreivikunnassa Irlannissa, Wikimedia commons

Patrickin Confessio on eräänlainen puolustuspuheenvuoro, jossa Patrick toistuvasti vetoaa Jumalalta saamaansa kutsumukseen ja kaitselmukseen korostaen sitä, että ei hakeutunut Irlantiin lähetystyöhön omasta halustaan tai maallisen kunnian toivossa, vaan Jumalan valitsemana välikappaleena. Ilmeisesti hänen toimintaansa kohtaan oli esitetty Britanniassa jonkinlaista kritiikkiä, joka liittyi esimerkiksi hänen sopivuuteensa kyseiseen työhön sekä hänen viralliseen asemaansa kirkon silmissä. Patrick aloittaa teoksensa sanomalla: ”Minä olen Patrick, syntinen, yksinkertainen ja vähäisin kaikista uskovista”. Näin hän heti alussa esittää itsensä nöyränä ja vaatimattomana henkilönä, jonka Jumala on nostanut asemaansa. Hän näkee itsensä ennen kaikkea Jumalan työkaluna, jonka kautta irlantilaiset on kutsuttu kristittyjen kansakuntien joukkoon. Hän on yksi Jumalan kutsumista kalastajista, jotka seuraavat Jeesuksen lähetyskäskyä. Ennen Patrickin tuloa irlantilaiset olivat idoleita ja epäpuhtaita asioita palvovia pakanoita, mutta Patrickin työn kautta heistä on tullut Jumalan lapsia.

Patrickin Confessio on turhauttanut tutkijoita juuri sen vuoksi, että Patrick keskittyy siinä enemmän työnsä hengelliseen oikeutukseen kuin sen historiallisiin yksityiskohtiin. Niinpä se ei anna tutkijoilla paljoakaan eväitä Patrickin tarkan elinajan ja hänen missionsa maantieteellisen sijainnin määrittämiseen. Confessio on kuitenkin erittäin kiinnostava lähde 400-luvun kirkonmiehen maailmankuvaan ja lisäksi se on harvinainen dokumentti orjan kokemuksista. Pyhää Patrickia tulisikin tänä päivänä muistaa maahanmuuttajana, joka joutui alunperin jättämään kotinsa vasten tahtoaan ja käänsi kokemuksensa sitten vahvuudekseen ja voitokseen. Häntä kritisoineet kirkonmiehet edustivat kirkon oppinutta eliittiä, kun taas Patrickin oma koulutus oli jäänyt kesken nuoruudessa. Siitä huolimatta hänen kokemuksensa elämästä orjana ja sen tuoma hengellinen luotto Jumalan suojelukseen antoi hänelle juuri oikeat eväät menestykseen työssään Irlannissa.

Advertisement