Pyhä Patrick ja druidit

Näin pääsiäisen lähestyessä ajattelin kirjoittaa tähän kristillisen vuoden suurimpaan juhlaan liittyen eräästä pääsiäiseen sijoittuvasta episodista Pyhän Patrickin elämässä. Kuten jo aiemmin kerroin Patrick itse eli 400-luvulla, mutta varhaisimmat hänestä meille säilyneet pyhimyselämäkerrat on kirjoitettu pari sataa vuotta myöhemmin, kun irlantilaiset munkit ryhtyivät kirjoittamaan muistiin kertomuksia luostareidensa perustajista. Erityisesti Pohjois-Irlannissa sijaitsevan Patrickin pääkirkon Armagh’n väki pyrki kasvattamaan Patrickin mainetta, ja siten myös oman kirkkonsa vaikutusvaltaa, kertomalla siitä kuinka koko Irlannin kristillisyys oli seurausta Patrickin käännytystyöstä.

Patrickin varhaisimmista latinankielisistä pyhimyselämäkerroista laajempi, Muirchún kirjoittama, huipentuu kohtaamiseen Patrickin ja kuningas Loíguiren sekä hänen druidiensa kanssa. Tarinan mukaan Patrick päätti juhlistaa ensimmäistä pääsiäistä Irlannissa Bregan tasangolla sytyttämällä suuren kokon. Läheisellä Taran kukkulalla pakanat puolestaan viettivät omaa juhlaansa Irlannin tärkeimmän kuninkaan Loíguiren hovissa. Pakanoilla oli tapana, että sinä yönä kenelläkään ei ollut lupaa sytyttää tulta ennen kuin se oli sytytetty kuninkaan talossa. Patrickin kauas kirkkaana hohtava tuli luonnollisesti herätti pakanoiden huomion ja kuninkaan druidit ennustivat, että jos tulta ei saataisi sammutettua vielä saman yön aikana se laajenisi ja korvaisi kaikki heidän liekkinsä vallaten koko saaren ikuisiksi ajoiksi. Kuningas joukkoineen lähti tutkimaan tasangolla loistavan tulen alkuperää ja druidit neuvoivat kuningastaan jättäytymään liekkien valaiseman alueen ulkopuolelle pimeyteen, jotta hänen ei nähtäisi lähestyvän Patrickia vaan pyhimyksen olisi lähestyttävä kuningasta kunnioituksen merkkinä. Valon ja pimeyden symboliikalla on tässä tarinassa merkittävä rooli: kuningas joukkoineen on symbolisesti pakanuuden pimeyden vallassa kun Patrick tuo heille valon.

Kuva: ”Saint Patrick by Boris Anrep”, wikimedia commons

Patrickin ja kuninkaan joukkojen ensimmäinen kohtaaminen huipentuu verbaaliseen kamppailuun pyhimyksen ja kuninkaan toisen päädruidin Lochrun välillä. Lopulta Patrick kutsui Jumalan avukseen rankaisemaan rienaajaa, minkä seurauksena druidi lennähti ilmaan ja putosi kiveen niin että hänen kallonsa halkesi. Kuninkaan uhatessa hänen henkeään Patrick seurueineen muuttui peuroiksi ja pakeni paikalta.

Seuraavana päivänä, Pääsiäispäivänä, Patrick seurueineen saapui lukituista ovista välittämättä Loíguiren halliin, jossa pakanoilla oli juhlansa menossaan. Tällä kertaa kuninkaan päädruideista jäljelle jäänyt, Lucet Maél, haastoi Patrickin taisteluun kanssaan. Nyt taistelussa siirryttiin sanoista tekoihin eli druidi osoitti voimansa taikomalla lumen maahan. Patrickin voima kuitenkin osoittautui suuremmaksi, sillä druidi ei kyennyt taikomaan lunta pois ennen seuraavaa päivää, kun Patrick taas kykeni poistamaan lumen saman tien. Sama toistuu vielä druidin taikoessa aukion pimeyden valtaan. Lopulta druidi ja Patrick ryhtyivät kokeeseen, jossa rakennettiin maja, jonka toinen puoli oli tuoretta vihreää puuta ja toinen kuivaa puuta. Patrickia edustava poika meni kuivaan osaan ja druidi puolestaan vihreään osaan ja maja sytytettiin tuleen. Vastoin yleisön odotuksia druidi luonnollisesti paloi kuoliaaksi Patrickin seuraajan säilyessä vahingoittumattomana. Näiden voimainkoitosten jälkeen Loíguire oli pakotettu myöntämään Patrickin suuruus ja alistumaan uuteen uskontoon. Loíguiren kääntymys merkitsi samalla koko saaren kristillistymisen alkua.

Varhaisessa kirkossa pääsiäinen oli kasteen aika, joten tämän tarinan sijoittuminen pääsiäiseen on hyvinkin sopivaa. Pääsiäisenä uudet kristityt otettiin kirkkoon kasteen kautta samalla tavoin kuin symbolisesti koko Irlannin kansa tulee tässä tarinassa osaksi kristikuntaa. Myös pääsiäisyön messussa valolla oli tärkeä rooli; siihen saattoi liittyä pääsiäistulen sytyttäminen, josta jokainen kristitty sytytti oman kynttilänsä. Samoin Patrick sytyttää pääsiäisenä tulen, jonka liekki lopulta leviää kattamaan kaikki irlantilaiset druidien ennustuksen mukaisesti.

Tässä tarinassa druidit ovat selkeästi pahiksia; pakanallisen uskonnon edustajia, jotka vastustavat Patrickia ja hänen mukanaan tuomaa uutta uskontoa. Tarinan druidien kuvaus ei kuitenkaan kerro meille juurikaan todellisista druideista, koska se perustuu ennemminkin raamatullisiin malleihin, kuin todellisiin tietoihin irlantilaisesta esikristillisestä uskonnosta. Tarinassa Loíguirea verrataan raamatulliseen Nebukadnessariin ja Herodotukseen ja hänen hoviaan Babyloniaan. Siten myös Loíguiren druidit esiintyvät raamatullisten maagien roolissa. Koko episodin voikin nähdä perustuvat Vanhan Testamentin Danielin kirjan 3. luvussa kerrottuun tarinaan, jossa Nebukadnessar pystytti kultaisen patsaan Duran tasangolle ja kutsui kaiken väen sen vihkimisjuhlaan. Kolme miestä kuitenkin kieltäytyi kumartamasta patsasta ja heidät heitettiin rangaistukseksi tuliseen uuniin, josta he kuitenkin kävelivät vahingoittumattomina ulos. Tämän nähtyään Nebukadnessar oli pakotettu tunnustamaan heidän Jumalansa suuruuden. Toinen raamatullinen malli tarinalle Patrickista ja druideista löytyy 1. Kuninkaiden kirjan luvusta 18, jossa profeetta Elia kilpailee Baalin profeettoja vastaan. Tässä kilpailussa molemmat rakensivat puisen uhrialttarin, jolle asetettiin uhrisonni ja Elia vielä valeli omansa vedellä. Sitten molemmat osapuolet kutsuivat jumalaansa sytyttämään puut palamaan. Baalin palvelijat hyppelivät koko päivän alttarinsa ympärillä viillellen itseään, mutta mitään ei tapahtunut. Tällöin Elia pilkkasi heitä sanoen: ”Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta.” Lopulta Elia kutsui omaa Jumalaansa, joka luonnollisesti lähetti saman tien tulen taivaasta polttamaan niin puut kuin sonninkin. Tämän voimanosoituksen myötä kaikki kansa heittäytyi maahan ylistämään Jumalaa ja Elia surmasi Baalin profeetat.

Tarina Patrickista ja druideista perustuu siis selvästi raamatullisiin malleihin, mutta samalla se kertoo myös siitä miten varhaiskeskiajan irlantilaiset oppineet ymmärsivät kääntymyksen merkityksen ja sen prosessin, jonka seurauksena heidän esi-isistään oli tullut kristittyjä. Heille se merkitsi irlantilaisten liittymistä yhdeksi kristityiksi kansoiksi heidän oman profeettansa ja apostolinsa, Patrickin, johdolla. Tässä tarinassa voi nähdä siis myös irlantilaisen kansallistunteen yhden aihion, sillä ajatus irlantilaisista yhtenä kansakuntana tulee siinä hyvin esille, vaikka todellisuudessa saari oli vielä varhaiskeskiajalla jakautunut useisiin kuningaskuntiin. Tällaiset tarinat olivat tärkeitä identiteetin rakentamisen välineitä, sillä ne kertoivat varhaiskeskiajan kristityille irlantilaisille heidän kristillisyytensä alkuperästä ja siten heidän juuristaan.

Vaikka tämä tarina ei annakaan meille juurikaan tietoa todellisista druideista, heistä on olemassa muita lähteitä, kuten antiikin kirjoittajien kuvauksia, joista voit lukea enemmän Tom Sjöblomin erinomaisesta kirjasta Druidit: tietäjiä, pappeja ja shamaaneja (Tietolipas 200, SKS: Helsinki 2006). Olen myös kirjoittanut Patrickista ja druideista suomenkielisen artikkelin teokseen Vieras, outo, vihollinen: toiseus antiikista uuden ajan alkuun, toim. Marja-Leena Hänninen (Historiallinen arkisto 137, SKS: Helsinki 2013). Paras yleistajuinen englanninkielinen teos Patrickista on Thomas O’Loughlinin kirjoittama teos Discovering Saint Patrick (Darton, Longman and Todd: London 2005).