Pyhän Columban juhlapäivä

Tänään 9. kesäkuuta vietetään Pyhän Columban muistopäivää. Columba on yksi suosikkipyhimyksistäni ja hänestä kertova pyhimyselämäkerta toimi väitöskirjani yhtenä päälähteenä. Columba syntyi Irlannissa vuoden 520 tienoilla ja kuoli vuonna 597 Ionan saarella Sisä-Hebriideillä Skotlannin rannikolla. Iiriksi Columba tunnetaan nimellä Colum Cille  eli kirkon kyyhkynen ja latinankielinen nimi Columba luonnollisesyti myöskin viittaa kyyhkyseen. Columba on yksi Irlannin kolmesta tärkeimmästä pyhimyksestä Irlannin käännyttäjänä tunnetun Patrickin ja naispyhimys Brigitin rinnalla.

Columban kuoleman muistoksi kirjoitettu valitusruno Amra Choluimb Chille kunnioittaa pyhimysta muun muassa seuraavin sanoin:

Sillä hän on kuollut meiltä, kansojen johtaja joka kaitsi eläviä.

Sillä hän on kuollut meiltä, joka oli puutteenalaisten päällikkö.

Sillä hän on kuollut meiltä,joka oli Jumalan sanansaattajamme.

Sillä meillä ei ole näkijää, joka piti pelon poissa luotamme.

Sillä hän ei palaa luoksemme, hän joka selitti todellisen sanan.

Sillä meillä ei ole opettajaa, joka opettaisi Tayn heimoja.

Koko maailma oli hänen:

Se on harppu vailla avainta

Se on kirkko vailla apottia

Tämä muistoruno kertoo siitä, että Columbaa ruvettiin kunnioittamaan pyhimyksenä jo hänen elämänsä aikana. Hänet nähtiin kirkon johtajana, oppineena, opettajana ja henkilönä, jolla on erityinen suhde Jumalan taivaalliseen todellisuuteen. Kuolemansa hetkellä hän meni taivaaseen, josta hän saattoi auttaa puoleensa kääntyviä uskovia. Columban muistoruno on kirjoitettu aristokraattisen valitusrunouden perinteen mukaan, mikä sopii hyvin kuninkaalliseen sukuun syntyneelle pyhimykselle, joka osallistui niin maalliseen kuin kirkolliseenkin politiikkaan niin Irlannissa kuin Skotlannissakin.

Paras Columbasta kertova lähde kuitenkin on noin sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen kirjoitettu laaja pyhimyselämäkerta, jonka kirjoittaja Adomnán oli Columban kahdeksas seuraaja Ionan apotin virassa. Adomnán kuoli vuonna 704 ja myös hän oli merkittävä oppinut ja kirkonmies, joka kuului samaan sukuun (tosin eri haaraan) kuin Columbakin. Columban pyhimyselämäkerran lisäksi Adomnán kirjoitti myös Pyhää maata kuvaavan teoksen De locis sanctis eli Pyhistä paikoista ja hänet tunnetaan myös taisteluin osallistumattomia (siis niitä, jotka eivät kanna asetta, esim. naiset ja kirkonmiehet) suojelevan lain Cáin Adamnainin alkuunpanijana.

Kirjoittajessaan pyhimyselämäkertaansa Adomnánilla oli käytössään luostarin sisäistä sekä suullista että muistiin kirjoitettua muistitietoa perustajastaan. Koska kyseessä on keskiaikainen pyhimyselämäkerta, kertomuksen painopiste on luonnollisesti Columban ihmeissä, jotka todistavat hänen pyhimyksellisistä voimistaan. Monet näistä ihmeistä liittyvät Columban profeetallisiin kykyihin ennustaa esimerkiksi monien kuninkaiden kohtaloita tai tietää ennalta vieraan saapumisesta luostariin. Columban kyky tietää asioita ulottuu kuitenkin myös hyvin pieniinkin asioihin, kuten hänen oppilaansa kopioimaan psalttariin, josta pyhimys tietää puuttuvan yhden i-kirjaimen.

Pyhimyselämäkerta antaa hyvän kuvan saarella sijaitsevan luostarin elämästä, jossa munkit rukoilevat, kopioivat kirjoja ja osallistuvat maataloustöihin luostarin pelloilla. Merellinen elementti on myös keskeisesti läsnä tarinassa: munkit purjehtivat merellä kohdaten muun muassa valaan ja pyhimyksen voimat rauhoittavat myrskyn, sekä antavat kahdelle eri suuntiin matkalla olleelle munkille samanaikaisesti suotuisat tuulet.

Nykyisin Ionaa voisi pitää hyvinkin syrjäisenä paikkana. Itse vierailin siellä vuonna 2004 Adomnánin kuoleman 1300-vuotisjuhlan yhteydessä järjestetyssä konferenssissa ja matka Glasgowsta saarelle kesti 6 tuntia junalla, bussilla ja kahdella eri lautalla. Keskiajalla Iona ei kuitenkaan ollut lainkaan niin syrjäinen paikka kuin nykynäkökulmasta voisi kuvitella, sillä meritiellä kulkeminen on ollut paljon nopeampaa kuin maitse ja Ionan sijainti Irlannin ja Skotlannin välillä on turvannut hyvät yhteydet molempiin suuntiin.

Adomnán kuvaa Ionaa paikkana, jossa taivaan voimat ovat lähempänä kuin muualla. Columba tapaa enkeleitä säännöllisesti Enkeleiden kukkulana tunnetulla paikalla Ionassa ja hänen rukoillessaan yöllä kirkossa sen täyttää taivaallinen valo. Columba itsekin on taivaan asukas maan päällä ja hänen ihmeitä tekevä voimansa on yhä läsnä siellä pyhimyksen kuoleman jäljeenkin. Adomnán kertoo kuinka hänen omana elinaikanaan luostaria koetteli kuivuus, jolloin luostarin vanhimmat päättivät kulkea kulkueena peltojen ympäri kantaen phimyksen pyhäinjäännöksinä säilytettyjä tunikaa ja hänen omin käsin kopioimaansa kirjaa. Näin pyhimyksen voima saatiin kutsuttua heidän avukseen ja luostarin pellot saivat kauan kaivattua sadetta. Toisen kerran pyhimys saatiin myötämieliseksi ja auttamaan munkkeja, kun nämä olivat merellä kuljettamassa tukkeja luostarin rakennusten korjaamiseen ja vastatuuli vaikeutti heidän työtään. Tällä kertaa Columba saatiin apuun vasta kun munkit ryhtyivät valittamaan, että onko se liikaa pyydetty pyhimykseltä, että tämä auttaisi heitä, sillä he luulivat Columban olevan Jumalan suosiossa. Nämä tarinat antavat hyvän kuvan siitä, mitä pyhimysusko merkitsi keskiajan ihmisille. Pyhimyksiltä saatettiin pyytää hyvin konkreettisia asioita ja nämä ymmärrettiin hyvin läheisiksi taivaallisiksi auttajiksi, joiden puoleen oli helppo kääntyä hädän hetkellä. Maailmassa, jossa esimerkiksi lääketiede oli hyvin kehittymätöntä ja sairaudet sekä onnettomuudet uhkasivat alati, pyhimysusko antoi turvan ja toivon avun saamisesta.

Kuva: Iona, Wikimedia commons

Pyhimyksenä Columba on ennen kaikkea luostariyhteisönsä johtaja, mutta hänen toimintansa ei suinkaan rajoitu vain Ionan luostariin, vaan hän vierailee myös muissa alaisuudessaan oleviassa luostareissa Ionan lähisaarilla sekä Irlannissa ja kohtaa sekä Irlannissa että Skotlannissa matkustaessaan hallitsijoita. Tuohon aikaan Skotlannin länsiosat tunnettiin nimellä Dál Riata ja niitä asuttivat irlantilaiset. Dál Riatan hallitsijat itse asiassa kuuluivat samaan sukuun kuin Columba itse. Skotlannin itäosissa puolestaan asuivat piktit, jotka olivat Columban elinaikana vielä pakanoita.

Adomnán kertookin joistakin kohtaamisista piktien kanssa, joista kuuluisin lienee vanhin maininta Loch Nessin hirviöstä. Tarinan mukaan Columba kohtasi Ness-joen rannalla piktejä, jotka olivat hautaamassa vesihirviön surmaamaa kumppaniaan. Columba komensi erään munkeistaan uimaan joen yli ja hakemaan vastarannalla olevan pienen veneen, jolloin hirviö hyökkäsi uudestaan. Tällöin pyhimys kohotti kätensä, teki ristinmerkin ja komensi hirviötä Jumalan nimissä pysähtymään niille sijoilleen, olemaan vahingoittamatta uivaa munkkia ja lähtemään heti pois. Katsojien yllätykseksi hirviö tietenkin totteli pyhimyksen jumalallista voimaa. Jopa paikalla olevat pakanat olivat ihmeissään ja ryhtyivät ylistämään kristittyjen Jumalaa. Kiinnostavaa kyllä Adomnán ei mainitse lainkaan, että pakanalliset piktit kuitenkaan olisivat kääntyneet kristityiksi tämän ihmeen seurauksena, vaikka esimerkiksi varhaiskeskiajan merkittävin historioitsija 730-luvulla kirjoittanut englantilainen Beda esimerkiksi kuvaa Columbaa piktien käännyttäjänä.

Pyhän Martinus Toursilaisen risti 800-luvulta Ionan luostarisaarella.

Kuvat: Wikimedia commons

Ionan saarella ei valitettavasti ole enää nähtävissä jälkiä Columban omalta ajalta, mutta siellä on hieno kirkko, jonka vanhimmat osat ovat 1100-luvulta. Kirkkoa on laajennettu myöhemmin 1400-luvulla ja korjattu 1900-luvun alussa. Lisäksi saarella on 1200-luvulla sinne perustetun nunnaluostarin rauniot. Nykyisin saarella toimii Ionan yhteisönä tunnettu ekumeeninen keskus, joka tarjoaa erilaisia retriittejä saarella. Lisää tietoa vierailijoille löytyy saren matkailusivustolta.

Kuvat: Ionan kirkko, wikimedia commons

Advertisement