Pyhiinvaellus taivaaseen

Syksy on ollut niin kiireistä aikaa, että en ole ehtinyt kauheasti kirjoitella blogiani. Tajusin juuri, etten ole kirjoittanut edes elokuussa ilmestyneestä kirjastani, joka käsitelee luostarihengellisyyttä ja tuonpuoleisen elämän odotusta varhaiskeskiajan Irlannissa. Kirjan julkaisi arvostettu belgialainen akateeminen kustantaja Brepols varhaiskristilliseen ja keskiaikaiseen teologiaan keskittyvässä sarjassaan Studia Traditionis Theologiae. Myös edellinen kirjani, joka käsittelee hyvän kristityn ideaalia Pyhien Brigitin ja Columban pyhimyselämäkerroissa, julkaistiin samassa sarjassa.

Kirjani ilmestyminen ajoittui juuri sopivasti niin, että saatoimme juhlistaa sen julkaisemista Irlannin suurlähetystön järjestämällä vastaanotolla, joka liittyi Helsingissä järjestettyyn pohjoismaiseen keltologiseen symposiumiin. Sain edellisenä perjantaina tietää, että kirja oli tullut painosta ja paketti oli lähetetty minulle Suomeen, mutta en voinut suunnitella julkaisutilaisuutta, koska en voinut tietää kauanko paketin tulo Suomeen kestäisi. Konferenssi alkoi keskiviikkona ja kirjapaketti saapui samana päivänä juuri sopivasti niin, että saatoimme juhlistaa sitä vastaanotolla.

 

Kirjani käsittelee sitä millä tavalla tuonpuoleisen elämän odotus ja siihen valmistautuminen hengellisen kilvoittelun kautta määrittää luostarihengellisyyttä ja munkkien (ja myös nunnien, mutta käyttämäni lähteet käsittelivät munkkeja) suhdetta tähän maailmaan. Irlantilaista luostarihengellisyyttä käsittelevissä keskiaikaisissa teksteissä toistuu ajatus matkasta tai pyhiinvaelluksesta metaforana elämälle. Kaikkein selvimmin sen esittää Pyhä Columbanus, joka lähti Irlannista Manner-Eurooppaan ja perusti luostarit nykyisen Ranskan alueella sijaitsevaan Luxeuiliin ja Pohjois-Italiaan Bobbioon. Hän kuoli vuonna 615 ja häneltä on säilynyt joukko kirjeitä ja saarnoja, sekä joitakin runoja ja luostarisääntö. Saarnoissaan Columbanus kirjoittaa siitä kuinka elämään tässä maailmassa pitäisi asennoitus pyhiinvaeltajan tavoin, joka aina pitää mielessään matkansa pään eli taivaallisen kotinsa antamatta matkan aikana kohdattujen maisemien tai houkutusten viedä huomiota siitä mikä on oikeasti tärkeää. Matkaajan tulisi kohdistaa rakkautensa vain todellisesti kestäviin eli taivaallisiin asioihin eikä harhautua kiintymään mihinkään väliaikaiseen eli maalliseen.

Sama ajatus maanpäällisestä elämästä matkana on havaittavissa myös Pyhän Brendanin merimatkaa käsittelevässä teoksessa Navigatio sancti Brendani, joka oli keskiajalla todellinen bestseller. Siinä Brendan luostariveljineen lähtee pienellä veneellä merelle etsimään saarta, joka on pyhimysten luvattu maa, siis pyhimyksille aikojen lopussa luvattu paratiisillinen paikka. Brendanin ja hänen kumppaniensa mielikuvituksellinen matka on metafora luostarielämälle, jonka päätöksenä odottaa pääsy taivaaseen. Matkan aikana voidaan kokea erilaisia koettelemuksia, joiden tarkoitus on opettaa matkalaista luottamaan apotin viisauteen ja Jumalan suojelukseen tilanteessa kuin tilanteessa.

Omalla elämällään pyhimykset toimivat myös esimerkkeinä siitä kuinka elää taivaan kansalaisina maan päällä. He ovat ikäänkuin majakan valo, joka osoittaa tietä muille. Maan päällisen elämänsä aikana pyhimykset antavat esimerkin täydellisestä kristitystä elämästä, kun taas kuolemansa jälkeen he toimivat todisteina taivaallisesta todellisuudesta, josta käsin he voivat ihmeillään auttaa heitä kunnioittavia kristittyjä. Kirjassani käsittelen Pyhän Columban ja Adomnánin iirinkielisiä pyhimyselämäkertoja ja sitä kuinka ajatus kilvoittelusta kohti taivaallista kotia kuvataan niissä.

Maallisen elämän kattavan pyhiinvaelluksen pää on siis taivaan valtakunnassa. Tätä matkan päätä kuvataan kaikkein tarkimmin näkykirjallisuudessa, jossa näyn näkijä, usein joko unessa tai kuoleman kaltaisen tilan aikana, matkustaa tuonpuoleiseen enkelioppaan kanssa. Näkytekstit toimivat eräänlaisina nojatuolimatkalaisen oppaina tuonpuoleiseen, sillä niissä tuonpuoleinen kuvattiin selkeinä paikkoina, joissa näkijä saattoi vierailla näin todistaen siellä odottavista palkkioista ja rangaistuksista. Adomnánin nimiin laitettu iirinkielinen näkyteksti Fís Adomnán on tyypillinen lajityyppinsä edustaja sillä siinä Adomnán vierailee sekä taivaassa että helvetissä todistaen hyvellisiä ja syntisiä siellä odottavia kohtaloita. Näkytekstien tarkoituksena olikin muistuttaa kristittyjä matkansa päästä eli kuoleman jälkeen odottavasta tuomiosta. Näin kaikkia tässä elämässä tehtyjä tekoja tuli arvioida tuonpuoleisen näkökulmasta ja tämän näkökulman tuli määrittää suhtautumista tähän maailmaan. Jossain määrin tämä koski tietysti kaikkia kristittyjä, mutta erityisesti luostarielämässä tämä näkökulma tuli määrääväksi, koska munkkien (ja nunnien) elämä tuli ymmärtää jatkuvana kilvoitteluna, joka palkitaan vasta tuonpuoleisessa.