Columbanus, järkähtämätön irlantilainen Manner-Euroopassa

Varhaiskeskiajan irlantilaisten kirkonmiesten vaikutus ei rajoittunut ainoastaan Irlantiin tai sen lähialueille, vaan heitä kuljeksi ympäri Eurooppaa. Irlantilaisten munkkien toiminnan taustalla vaikutti ajatus elämän mittaisesta pyhiinvaelluksesta ja oman alueen ja sen turvan jättämisestä eräänlaisena vapaaehtoisen katumusharjoituksen ja askeesin muotona. Tunnetuin näistä irlantilaisista pyhiinvaeltajista oli Pyhä Columbanus, vuonna 615 kuollut nykyisen Ranskan ja Italian alueilla sijaitsevien Luxeuil’n ja Bobbion luostarien perustaja.

Saint_Columbanus_window_at_Abbey_of_Bobbio

Columbanuksen kuva Bobbion luostarin ikkunassa.

Kuva: Wikimedia commons

Columbanus on siitä harvinainen varhaiskeskiaikainen kirkonmies, että meille on säilynyt suuri määrä hänen omia kirjoituksiaan. Columbanukseltä on säilynyt 13 saarnaa, useita kirjeita, runoutta, kaksi luostarisääntöä ja penitentiaali eli papeille suunnattu opas katumusharjoitusten määräämiseen. Columbanusta on usein pidetty lähetyssaarnaajana, mutta hänen motivaationsa kotiseutujensa jättämiseen liittyi todennäköisesti enemmän juuri ajatukseen elämänmittaisesta pyhiinvaelluksesta kuin varsinaiseen lähetystyöhön. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö hänen perustamistaan luostareista käsin olisi pyritty käännyttämään ympäröivän maaseudun pakanoita.

Ajatus elämänmittaisesta pyhiinvaelluksesta tiiviistyy erinomaisesti juuri Columbanuksen saarnoissa. Ne on suunnattu hänen luostareidensa väelle ja hän kehottaa siinä munkkeja omaksumaan pyhiinvaeltajan asenteen ja suhtautumaan elämään vaelluksena, jonka aikana vaeltajan on muistettava pitää vaelluksensa pää mielessään ja olla kiintymättä liikaa matkan varrella vastaan tuleviin asioihin. Columbanus ei suinkaan kehota munkkejaan ryhtymään seuraamaan hänen omaa esimerkkiään ja lähtemään vaeltelemaan ympäri Eurooppaa, vaan ajatuksena on omaksua oikeanlainen asenne tätä maallista maailmaa kohtaan. Munkkien tulisi siis muistaa, että tämä maailma on vain väliaikaista ja vasta matkan päässä odottaa heidän oikea kotimaansa ja kohtaaminen Jumalan todellisen ja pysyvän todellisuuden kanssa. Siten tämä elämä on vain ”tie elämään, ei elämä itse” kuten Columbanus kirjoittaa viidennessä saarnassaan.

Sligo_Cathedral_of_the_Immaculate_Conception_Ambulatory_Window_02_Columbanus_2013_09_14

Columbanuksen kuva Sligon katedraalin ikkunassa Irlannissa.

Kuva: Wikimedia commons

Columbanuksen kirjeistä saa hyvän kuvan hänen persoonastaan. Columbanus kirjoitti mm. Paavi Gregorius Suurelle ja Paavi Bonifatius IV:lle, sekä kirkolliskokoukseen kokoontuneille ranskalaisille kirkonmiehille. Kirjeidensä perusteella Columbanus ei tuntenut minkäänlaista alemmuutta sen vuoksi, että oli kotoisin kristikunnan kaukaisimmalta laidalta, sillä hän ei epäröinyt ohjeistaa edes paavia siitä miten tämän tulisi toimia. Kirjeissään Columbanus puolustaa omia irlantilaisia tapojaan ranskalaisten kirkonmiesten kritiikkiä vastaan. Yksi suuri kiistan aihe Columbanuksen aikana oli pääsiäisen ajankohdan oikeaoppisen laskemisen tapa, jossa irlantilaiset yleisesti seurasivat eri laskukaavaa kuin muut. Columbanuksen kirjeiden perusteella voi ymmärtää miksi tämä joutui kiistoihin sekä paikallisen kirkollisen että maallisen eliitin kanssa. Columbanus näyttää olleen haluton tekemään kompromisseja, eikä hänen ajamansa tiukan askeettinen elämä ollut varmasti kaikkien mieleen. Columbanus esimerkiksi paheksui julkisesti paikallisten kirkollisten johtomiesten maallistunutta elämäntapaa. Lisäksi hän suututti kuninkaallisen suosijansa Frankiassa, Kuningas Theuderic II:n, kieltäytymällä siunaamasta tämän aviotonta poikaa kuninkaan vaimon Ermenbergin ollessa kyvytön saamaan lapsia. Suututettuaan tukijansa Columbanusta oltiin jo karkottamassa ja laivaamassa väkisin takaisin Irlantiin, mutta hän onnistui vapautumaan ja katsoi parhaaksi vaihtaa maisemaa päätyen Alppien eteläpuolella nykyiseen Pohjoi-Italiaan. Sinne Columbanus perusti kuuluisimman luostarinsa, Bobbion, josta tuli yksi keskiajan merkittävimmistä kirjallisista keskuksista. Luostaritoiminta Bobbiossa jatkui aina vuoteen 1803 saakka. Yksi Columbanuksen irlantilaisista seuraajista nimeltään Gallus puolestaan jäi matkan varrelle ja perusti erakkomajansa nykyisen Sveitsin alueelle. Noin sata vuotta myöhemmin hänen reliikkiensa paikalle perustettiin St Gallenin luostari, josta tuli yksi keskiajan johtavista benediktiiniluostareista ja myöskin merkittävä kirjallinen keskus.

Mainokset

Tietoja Katja Ritari

Filosofian tohtori, Uskontotieteen dosentti, Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkija
Kategoria(t): Asketismi, Irlantilaiset Manner-Euroopassa, luostarihengellisyys, Luostarit, Pyhä Columbanus, Pyhiinvaellus, Pyhimykset Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s