Tänään 3.6. on Pyhän Kevinin juhlapäivä. Iiriksi hänet tunnetaan nimellä Coemgen (tai Caoimhghin) ja se koostuu sanoista caomh ’kirkas tai hyvä’ ja gein ’syntymä’. Vuoden 800 paikkeilla kirjoitettu Félire Oengusso eli Oengusin martyrologia kertoo hänestä seuraavaa:
Kristuksen soturi Eiren rajoilla
ylhäinen nimi meren aaltojen yllä
pyhä Kevin kirkas soturi
kahden laajan järven laaksossa.
Kahden järven laakso viittaa suoraan Kevinin luostariin Glendaloughiin, jonka iirinkielinen nimi Gleann dá loch merkitsee juuri kahden järven laaksoa. Irlantilaisille paikannimille on tyypillistä, että niiden englanninkielinen muoto on vain englannistettu versio iirinkielisestä nimestä ja nimen merkitys aukeaa vasta ymmärtämällä iirinkielisen nimen. Glendalough sijaitsee Wicklowssa Dublinin eteläpuolella. Pyhän Kevinin kerrotaan perustaneen sinne erakkomajansa, jonka ympärille luostari myöhemmin kehittyi kun hänen maineensa rupesi houkuttamaan muitakin paikalle. Keskiajalla se oli yksi merkittävimpiä luostareita Irlannissa ja nykyisin siellä sijaitsevat yhdet näyttävimmistä keskiaikaisista luostarin raunioista saarella. Paikalla käydessä voi hyvin ymmärtää miten sen kauneus on voinut vetää keskiaikaisia munkkeja puoleensa. Keskiajalla Glendaloughista kehittyi pyhiinvaelluspaikka ja se on houkuttanut turisteja puoleensa jo 1700-luvulta alkaen.
Glendaloughin maisemia. Kuvat: wikimedia commons ja wikimedia commons.
Glendaloughissa voi vieläkin nähdä muun muassa Pyhän Kevinin keittiöksi kutsutun rakennuksen, sekä tyypillisen irlantilaisen pyöreän tornin, joita on useissa luostareissa.
Kevinin keittiö. Kuva: wikimedia commons.
Glendaloughin pyöreä torni. Kuva: wikimedia commons.
Annaaleissa, joihin luostareissa merkittiin muistiin vuosittain tärkeimmät tapahtumat, Kevinin kuolema on merkitty joko vuoden 618 tai 622 kohdalle. Kevin tunnetaan erityisesti askeettisesta elämäntavastaan ja rakkaudestaan luontoa kohtaan. Tämä sopiikin hyvin pyhimykselle, joka vetäytyi syrjäiseen laaksoon elämään erakkona. Kuuluisin tarina Kevinistä kuvaa sitä kuinka hän rukoili paastonajan ensimmäisenä päivänä kädet ristin asentoon levitettyinä ja lintu teki pesänsä hänen käteensä. Jotta hän ei häiritsisi linnun pesintää, pyhimys pysyi tässä asennossa koko paastonajan, kunnes poikaset olivat kuoriutuneet ja lähteneet pesästä.
Pyhä Kevin ja lintu 900-luvun käsikirjoituksessa. Kuva: wikimedia commons
Kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1995 voittanut irlantilainen runoilija Seamus Heaney on kirjoittanut tästä tarinasta kauniin runon, jonka Jyrki Vainonen on suomentanut. Kun kysyin Jyrki Vainoselta, mistä löytäisin runon suomennoksen, hän kertoi saaneensa runon aikoinaan Seamus Heaneyltä kirjoituskoneella kirjoitettuna versiona ja lopulta runon suomennos ilmestyi ennen alkuperäistä englanninkielistä versiota. Suomennos löytyy kokoelmista Ojanpiennarten kuningas (WSOY 1995) ja Soran ääniä (WSOY 2007).
Seamus Heaney: Pyhä Kevin ja mustarastas
i
Olipa vielä Pyhä Kevin ja mustarastas.
Levitetyin käsin pyhimys polvistuu kammiossaan
mutta kammio on kaita ja
toinen avoimista kämmenistä työntyy ikkunasta
jäykkänä kuin palkki; sille laskeutuu
mustarastas, munii ja asettuu pesäksi.
Kevin tunee munien lämmön, hennon rinnan, kynnet
ja lysyn siron pään; hän liikuttuu syvästi
kun huomaa olevansa silmä
ikuisen elämän verkossa; nyt kättä on pidettävä
kuin oksaa viikkotolkulla sateessa ja paisteessa
kunnes untuvikot hautuvat, hoituvat ja lentävät.
ii
Koska kaikki on kuitenkin kuvittelua,
kuvittele olevasi Pyhä Kevin. Pystyykö hän
unohtamaan itsensä vai kärsiikö tuskia
nilkasta särkeviin kyynärvarsiin asti?
Nukkuvatko hänen sormensa? Onko polvissa yhä tunto?
Vai onko häneen suikertanut maankamaran
umpisilmätyhjyys? Vieläkö hän tajuaa etäisyydet?
Yksin, piirtyneenä kuvaksi rakkauden syvään virtaan
hän rukoilee ”tee pyyteetöntä työtä”,
hänen ruumistaan tulee rukous,
sillä hän ei muista itseään, ei lintua,
ei joenpenkalla joen nimeä.
Mielestäni Seamus Heaney tavoittaa tässä runossa hienosti sen jatkuvan rukouksen tilan, josta 300- ja 400-lukujen taitteessa elänyt kirkkoisä Johannes Cassianus kirjoittaa luostarielämää koskevissa teoksissaan. Jatkuvassa rukouksen tilassa rukoilija ikäänkuin kadottaa itsensä päästen lähelle Jumalan toista todellisuutta. Tähän samaan tilaan irlantilaiset askeetikot pyrkivät fyysisillä harjoituksillaan, kuten ristin asennossa pitkiä aikoja rukoileminen, jota Kevin tässä runossa harjoittaa. Irlantilaisista pyhimyksistä myös kerrotaan tarinoita, kuinka he rukoillessaan eivät kuulleet tai nähneet mitään ympärillään tapahtuvaa, koska olivat niin uppoutuneita taivaalliseen todellisuuteen. Askeettiset harjoitukset ja mietiskely olivat siis välineitä, joiden avulla pyrittiin pääsemään lähemmäs Jumalaa irtautumalla tästä maallisesta todellisuudesta. Keskittymällä jatkuvaan rukoukseen Pyhä Kevin pystyy unohtamaan ruumiillisuuden epämukavuutensa ja liittymään Jumalallisen rakkauden syvään virtaan, kuten Seamus Heaney kirjoittaa.
Pyhiinvaelluksia 