Matkoja tuonpuoleiseen osa 2

Kirjoitin edellisessä postauksessani irlantilaisesta näkykirjallisuudesta ja erityisesti Adomnánin näystä. Ajattelin vielä jatkaa samasta aiheesta ja kertoa toisesta näkytekstistä, joka tunnetaan nimellä Visio Tnugdali eli Tnugdaluksen (tai Tundaluksen) näky. Se on latinankielinen kertomus, joka on kirjoitettu Regensburgissa Baijerissa vuonna 1149. Näky kuitenkin tapahtuu Irlannissa ja sen kirjoittaja Veli Marcus oli mitä ilmeisimmin irlantilainen. Regensburg oli irlantilaisten munkkien 1000-luvulla perustama luostari, josta käsin he levittivät sen tytärluostareiden kautta uskonnollista vaikutustaan ja kristinuskon sanomaa aina Kiovaan saakka. Marcus kertoo kuulleensa tarinan suoraan näyn päähenkilön Tnugdaluksen suusta ja kääntäneensä sen sitten latinaksi. Tnugdaluksen näky oli suuressa suosiossa keskiajalla ja siitä tunnetaan yli 150 eri käsikirjoitusversiota sekä käännöksiä useilla eri kielillä kuten katalaani, flaami, anglonormanni, serbokroaatti , muinaisnorja ja ruotsi. Pyhän Brendanin merimatkasta kertovan Navigatio sancti Brendanin ohella Visio Tnugdali oli varmasti laajimmalle levinnyt irlantilainen tarina keskiajan Euroopassa.

Tnugdaluksen näyssä taivaaseen ja helvettiin viety näkijä on syntinen, toisin kuin Adomnánin näyssä, jossa näkijä itse on pyhimys. Tnugdalusta kuvataan näyn alussa seuraavasti:

  • Tämä mies oli nuori, ylhäistä sukua, hänellä oli iloiset kasvot ja elegantti ulkomuoto; hänet oli kasvatettu hovin tavan mukaan, hän oli huolellisesti puettu, ylimielinen hengeltään, eikä huonosti harjoitettu sotataidoissa. Mutta en voi sanoa tätä ilman että se tuottaa tuskaa: hänen itsevarmuutensa ulkoiseen muotoonsa ja voimaansa vastasi yhtä suurta laiminlyöntiään hänen sielunsa ikuista pelastusta kohtaan… Hän ei välittänyt Jumalan kirkosta, eikä edes halunnut nähdä Kristuksen köyhiä, vaan antoi kaiken mitä hänellä oli ilveilijöille, pelaajille ja jonglööreille. Mutta kun jumalan armo päätti pistää lopun tuollaiselle pahuudelle, hänet haastettiin määrättynä aikana. Sillä, monien häntä lähellä olleiden Corkin kaupungin asukkaiden todistuksen mukaan, hän makasi kuolleena kolmen päivää ja kolmen yötä, joiden aikana hän oppi karvaasti kaikista synneistään, jotka hän oli aiemmin ilolla toimittanut.

Tnugdalus kaatui kesken ruokailun maahan kuin kuolleena, mutta hänen vasemmalla kyljellään tuntui vielä hiukan lämpöä ja siksi häntä ei haudattu.

421px-Simon_Marmion_(Flemish,_active_1450_-_1489)_-_Tondal_Suffers_a_Seizure_at_Dinner_-_Google_Art_Project

Tnugdalus ruokapöydässä 1400-luvun flaamilaisessa Visio Tnudgalin käsikirjoituksessa.

Kuva: Wikimedia commons

Tnugdaluksen oppaana tuonpuoleisessa toimii enkeli, joka johdatti hänet ensin helvettiin. Tnugdaluksen näyn helvetin kuvaus on kaikkein yksityiskohtaisin ja kehittynein Danten Jumalaista näytelmää edeltävistä näkykertomuksista. Helvetissä Tnudgalus kohtasi useita erilaisia syntisten joukkoja eri alueilla, joissa heitä kidutettiin eri tavoin. Koska Tnugdalus itse oli syntinen myös hän joutui kärsimään joissakin kohdissa matkaa. Yksi näkykirjallisuudelle tyypillinen teema on silta, jonka ylittäminen on hyveellisille helppoa, mutta jolta syntiset putoavat, ja joka on näiden ryhmien välissä oleville vaikea ylittää tai joka jopa kapenee loppua kohden. Tnugdalus näki matkallaan tällaisen sillan, jonka yli vain pyhiinvaeltajan merkkiä palmunlehtä kantava pappi pääsi vaikeuksitta yli. Tnudgalus itse joutui lisäksi varkaille varatulla helvetin alueella ylittämään naulojen peittämän kapean sillan ajaen edellään villiä lehmää, jonka hän oli varastanut. Keskellä siltaa vastaan tuli mies kantaen selässään varastamiaan viljalyhteitä. Kapealla sillalla kumpikaan ei mahtunut liikkumaan toisensa ohi ja niinpä Tnugdalus ja vastaantulija olivat jumissa jalat nauloista verta vuotaen ja syntejään itkien, kunnes Jumala siirsi heidät sillan yli. Helvetin ylimmille tasoille sijoitetuilla syntisillä, kuten varkaat, oli vielä mahdollisuus katua syntejään ja siten tulla siirretyksi taivaaseen viimeisen tuomion koittaessa. Helvetin alemmilla tasoilla tällaista mahdollisuutta sen sijaan ei enää ollut ja alimpana helvetissä odottaa helvetin kuilu, jonka pohjalla oli itse Lucifer:

  • He olivat matkanneet jonkin aikaa vailla muuta valoa kuin enkelin kirkkaus, kunnes he saapuivat mustan ja mitä pelottavimmalle kuopalle, jota peitti kuoleman pimeys. Se oli erittäin syvä ja täynnä palavia hiiliä. Sen peitti rautainen kansi, joka näytti olevan kuusi kyynärää ja siitä välittyi äärimmäinen kuumuus, jopa kuumempi kuin hiilet. Sen haju ylitti kaikki sielun siihen mennessä kokemat kärsimykset. Suuri joukko kurjia sieluja putosi tälle punaisena hohkaavalle metallilevylle ja siinä ne paloivat kunnes sulivat kokonaan kuten kerma, jota keitetään kasaan pannulla. Sitten, mikä on vieläkin tuskallisempaa, ne siivilöityivät tämän metallilevyn läpi kuten vaha siivilöityy kankaan lävitse, ja niiden kidutus jatkui, tällä kertaa tulisena hehkuvien hiilien päällä. …Enkeli sanoi: ”Nämä ovat syyllisiä murhaan, sukulaisen murhaan ja veljen murhaan.”

 

Marmion1475_LA_GettyMuseum_Ms30-f17r_detail2

Helvetin kita Tnugdaluksen näyn käsikirjoituksessa 1400-luvulta.

Kuva: wikimedia commons

Käytyään helvetissä Tnugdaluksen turistikierros tuonpuoleisessa jatkui taivaassa. Ensimmäinen Tnugdaluksen taivaassa kohtaama ryhmä olivat eivät-niin-hyvät (mali non ualde), jotka viettivät joitakin vuosia taivaaan muurien ulkopuolella tuulessa ja sateessa, kunnes heidät siirrettiin parempaan odotuspaikkaan. Muurien sisäpuolella puolestaan asustivat vehreällä niityllä ei-niin-hyvät:

  • Mennessään hieman edemmäs he tulivat ovelle joka aukeni heille itsestään. Mentyään sen läpi, he näkivät kauniin niityn, tuoksuvan, kukkia kasvavan, kirkkaan ja miellyttävän. Siellä oli lukematon määrä sieluja, ja tämä suuri joukko miehiä ja naisia oli ilon vallassa. Siellä ei ollut yötä laisinkaan, aurinko ei laskenut,  ja siellä oli elämän veden lähde… Ja hän lisäsi: ”Mille sieluille tämä levon paikka on varattu ja mikä on tuon lähteen nimi?” Enkeli vastasi: ”Ne, jotka asustavat täällä, eivät ole täysin hyviä: heidät on säästetty helvetin kidutuksilta mutta he eivät ansaitse vielä tulla liitetyiksi pyhien yhteyteen. Tuo lähde, jonka näet, on elämän lähde: kuka maistaakin sen vettä elää ikuisesti eikä ikinä tule janoiseksi.”

Hopeisen muurin takana puolestaan asuivat valkosiin asuihin pukeutuneet uskolliset puolisot, jotka olivat eläneet sivellisesti ja jakaneet omaisuuttaan köyhille, kuten kunnon kristittyjen kuuluikin. Vielä pyhemmät eli neitsyet, martyyrit, munkit, nunnat ja kirkkojen rakentajat oli asetettu taivaassa kultaisen muurin taakse vielä lähemmäs Jumalaa ja taivaan joukkoja, jotka oli erotettu jalokivistä rakennetun muurin taakse omalle alueelleen.

Visio_tnugdali_strassburg-hupfuff1514_himmelsschau

Tnugdalus kurkkaamassa taivaan muurin yli saksalaisessa 1500-luvulla painetussa kirjassa.

Kuva: wikimedia commons

Koettuaan sekä taivaan että helvetin Tnugdalus palasi takaisin ruumiiseensa. Näyn seurauksena hän muutti tapansa täysin ja eli loppulämänsä esimerkillisen kristityn tavoin. Kertomuksen tarkoitus oli tietenkin muistuttaa kuulijoita myös heitä tuonpuoleisessa odottavasta kohtalosta ja kannustaa seuraamaan Tnugdaluksen esimerkkiä tapojen muuttamisessa.

Advertisements

Tietoja Katja Ritari

Filosofian tohtori, Uskontotieteen dosentti, Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkija
Kategoria(t): Enkelit, Helvetti, Näkykirjallisuus, Taivas Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s