Katumuksesta

Näin vuoden alun kunniaksi ajattelin julkaista tekstini, joka esitettiin radiossa 30.12.2013 aamuhartautena.

 

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

 

Oi Isä, oi Poika, oi Pyhä Henki.

Anna minulle syntini anteeksi.

Oi taivaallisen Isän ainoa Poika.

Anna anteeksi.

Oi yksi Jumala, oi tosi Jumala, oi ensimmäinen Jumala,

Oi yksi olemus,

Oi yksin voimakas, kolmessa persoonassa, todella säälivä.

Anna anteeksi.

Oi palkkion antaja, anteeksi antava, rakastava,

erinomainen, vertaansa vailla, ääretön, salaperäinen.

Anna anteeksi.

Oi Jumala jumalien yläpuolella,

Oi kuningas kuninkaiden yläpuolella,

Oi ihminen ihmisten yläpuolella,

Oi maailma maailmojen yläpuolella,

Oi voima voimien yläpuolella.

Oi asia asioiden yläpuolella.

Oi turvapaikka turvapaikkojen yläpuolella.

Oi enkeli enkelten yläpuolella.

Anna anteeksi.

Oi taivaan ja maan kirkkoherra.

Anna anteeksi.

Oi kaiken luomakunnan ylipappi.

Anna anteeksi.

Oi seitsemän taivaan arkkipiispa.

Anna anteeksi.

Oi ensimmäinen pappi, oi tärkein pappi, oi tosi pappi,

Oi tosi parantaja, oi tosi profeetta, oi tosi ystävä.

Anna anteeksi.

Oi kolmen talon ainoa ylläpitäjä,

Oi kaiken luodun ainoa elämä,

Oi seitsemän taivaan ainoa valo.

Anna anteeksi.

Oi pyhän kirjan pohdiskelun aihe,

Oi pääprofeettojen etsinnän kohde,

Oi tosi viisauden ydin,

Oi tosi elämän Isä,

Oi seurakunnan kaipuun kohde.

Anna anteeksi.

Edellä luettu rukous on katkelma varhaiskeskiaikaista irlantilaista rukousta, jolla pyydetään Jumalalta anteeksiantoa syntien tähden. Omien tekojen ja vaikuttimien tutkailulla oli keskeinen asema varhaisessa irlantilaisessa hengellisyydessä. Varhaiset irlantilaiset munkit käsittivät synnin sielun sairaudeksi ja vertasivat rippi-isää lääkäriin, joka hoitaa sielun kiputiloja samalla tavoin kuin lääkäri ruumiillisia sairauksia. He käyttivät rippi-isästä nimitystä anam chara, ’sielun ystävä’, jonka vastuulla oli huolehtia toisen sielun hyvinvoinnista. Varhaiskeskiajan irlantilaiset oppineet kirjoittivat rippi-isien käyttöön penitentiaaleja eli käsikirjoja, joissa luetellaan erilaisia syntejä ja niistä määrättäviä katumusharjoituksia. Ankarasta kuristaan huolimatta, näissä käsikirjoissa oli pohjimmiltaan kyse anteeksiannosta ja Jumalan armosta. Synnit saattoi saada anteeksi, kunhan niitä katui aidosti ja sydämensä pohjasta.

Psalmi 130

1 Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
2 Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.

3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää?
4 Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.

5 Minä odotan sinua, Herra,
odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.
6 Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.

7 Israel, pane toivosi Herraan!
Hänen armonsa on runsas,
hän voi sinut lunastaa.
8 Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

 

Edellä luettu Psalmi 130 muistuttaa Jumalan armosta. Hän antaa syntimme anteeksi, jos kadumme niitä aidosti ja pyydämme anteeksiantoa. Näin vuoden lopun lähestyessä on hyvä aika pohtia omia tekojaan kuluneen vuoden aikana. Tämä on luonteva aika pysähtyä tekemään lukua siitä missä mennään, kun muutenkin on tapana tehdä kaikenlaisia lupauksia tapojensa parantamisesta uuden vuoden koittaessa. Vuoden vaihdetta voisi pitää henkisen tilinpidon hetkenä, jolloin katsotaan menneeseen ja mietitään miten seuraavana vuonna voisi elää vielä paremmin huolehtien niin itsestään kuin läheisistäänkin ja hoitaen suhdettaan Jumalaan. Samalla kun tehdään lupauksia uudelle vuodelle, on mahdollista tehdä katsaus menneeseen ja tarkastella oman sielunsa tilaa. Vuoden vaihde on uudistumisen ja uusien alkujen aikaa, jolloin voi kääntää uuden sivun elämässään ja jättää menneet taakseen luottaen Jumalan armon anteeksiantavaan voimaan.

Lopuksi siunaus alkavaan vuoteen irlantilaisen rukouksen sanoin:

Tulkoon kolminaisuus suojakseni,

Kolminaisuus turvakseni,

Kolminaisuus vapauttakoon minut

Kaikista vammoista, kaikista vaaroista.

Aamen.

Advertisement