Kellsin kirja – maailman kaunein kirja?

Book of Kells, eli Kellsin kirja on varmasti kuuluisin irlantilaisten keskiaikaisten luostarien tuotoksista. Se on vuoden 800 paikkeilla valmistettu upeasti kuvitettu evankeliumikäsikirjoitus, jota nykyisin voi käydä ihailemassa Trinity Collegen hienossa näyttelyssä Dublinissa. Samalla voi ihailla myös Trinity Collegen Pitkänä huoneena (Long room) tunnettua kuuluisaa vanhaa kirjastoa. Koko Kellsin kirja on myös sähköisesti katsottavana Trinity Collegen kirjaston sivuilla.

Trinity Collegen Long room. Kuva: Wikimedia commons

Kellsin kirja on todennäköisesti peräisin Pyhän Columban perustamasta Ionan luostarista Sisä-Hebriideiltä. Se kuitenkin tunnetaan Kellsin kirjana, koska se siirrettiin Irlannissa sijaitsevaan Kellsin luostariin turvaan viikinkien hyökkäyksiltä todennäköisesti 800-luvun alkupuoliskolla. Aivan vastikään on esitetty uusi teoria, jonka mukaan vain Johanneksen evankeliumin sisältämä osa ja mahdollisesti Markuksen evankeliumin alku olisi valmistettu Ionassa ja Johanneksen evankeliumi olisi alunperin tarkoitettu itsenäiseksi teokseksi. Kirjan  muut osat olisi tämän teorian mukaan kopioitu noin 50 vuotta myöhemmin Kellsissä. Joka tapauksessa kirjaa säilytettiin Kellsissä aina vuoteen 1654, jolloin se vietiin Dubliniin suojaan Cromwellin joukkojen hyökkäyksiltä. Nykyisessä olinpaikassaan Trinity Collegessa kirja on ollut vuodesta 1661 saakka.

Kellsin kirja on hienoimpia esimerkkejä keskiaikaisesta käsikirjoitusten kopioinnin taiteesta. Se on kookas teos, joka on alunperin ollut sidottu useaksi erilliseksi niteeksi. Vuodesta 1953 lähtien se on ollut sidottuna neljäksi niteeksi. Se sisältää kaikki neljä evankeliumia ja lisäksi joitakin varhaiskeskiaikaiseen Raamattuun oleellisesti kuuluvia evankeliumeja selittäviä osia, kuten listan evankeliumeissa esiintyvistä hepreankielisistä nimistä, evankeliumien tiivistelmät, lyhyet evankelistojen biografiat ja niin kutsutut kanoniset taulukot. Nämä johdantomateriaalit ovat hyvin tyypillisiä aikansa evankeliumikirjoille. Kanoniset taulukot perustuvat Eusebius Caesarialaisen 300-luvun alussa kehittämään evankeliumien kappalejakoon, jota käytettiin yleisesti myöhäisantiikissa ja keskiajalla. Nykyinen jako lukuihin tehtiin vasta 1200-luvulla ja jako jakeisiin 1500-luvulla. Kanonisten taulukoiden avulla nähtiin mitkä kappaleet eri evankeliumeissa vastasivat toisiaan. Kappaleiden numerot saatettiin merkitä varsinaisen evankeliumin tekstin marginaaliin samoin kuin se mistä kyseinen kohta löytyy taulukosta. Kellsin kirjasta nämä marginaalimerkinnät kuitenkin puuttuvat. Kellsin kirja kuitenkin seuraa tavallista tapaa esittää taulukot koristeellisten arkkitehtuuristen kaarien sisällä evankeliumien aluksi.

Kellsin kirjan kanoninen taulukko koristeellisten kaarien ympäröimänä.

Kuva: Wikimedia commons

Kellsin kirjassa on nykymuodossaan 340 foliota eli 680 sivua, mutta siitä tiedetään puuttuvan joitakin sivuja. Nykyisin sivujen koko on 25 x 33 cm, mutta tämän yhtenäisen kokonsa ne ovat saaneet vasta 1800-luvulla kirjan uudelleen sitomisen yhteydessä. Sitä ennen sivujen koko on vaihdellut hiukan riippuen pergamentin valmistuksessa käytettyjen vasikan nahkojen koosta ja muodosta. Kirjan viimeinen evankeliumi eli Johanneksen evankeliumi loppuu kesken jakeen 17:3 kohdalla, joten kirja on joko jäänyt alunperinkin kesken tai sen loppuosa on kadonnut.

Se mikä tekee Kellsin kirjasta ainutlaatuisen ei suinkaan ole sen teksti vaan sen kuvitus. Sen 680 sivusta ainoastaan kahdella ei ole lainkaan kuvitusta. Lisäksi siinä on 10 koko sivun täyttävää kuvaa, sekä sivuja, joissa tekstin alkukirjaimet muodostavat sivun täyttävän geometrisen kuvion. Jokainen neljästä evankeliumista alkaa kuvalla, jossa on neljä evankelistaa. Sitä seuraa tyhjä sivu ja sen jälkeen erillinen koko sivun kuva kyseisen evankeliumin kirjoittajasta. Tämän jälkeen varsinaisen evankeliumin tekstin aloittaa koko sivun peittävät evankeliumin alkusanat.

Evankelistojen symbolit Kellsin kirjan foliossa 129. Kuva: Wikimedia commons

Matteuksen evankeliumin avaussanat Liber generationis Kellsin kirjan foliossa 29.

Kuva: Wikimedia commons

Lisäksi kirjassa on joitakin niin kutsuttuja ”peitesivuja” tai ”mattosivuja” (engl. carpet page), joissa koko sivun peittää geometrinen kuviointi. Vastaavia peitesivuja löytyy myös muista varhaiskeskiaikaisista Irlannissa tai nykyisen Iso-Britannian alueella tuotetuista evankeliumikirjoista, mutta Kellsin kirjassa niiden taidokkuus ja koristeellisuus on viety aivan omalle tasolleen.

Kellsin kirjan folion 33 peitesivu. Kuva: Wikimedia commons

Varsinaisten kuvasivujen lisäksi Kellsin kirjassa on kuvitusta myös tekstin seassa ja usein jakeiden alkukirjaimet on myös koristeltu taidokkaasti.

Markuksen evankeliumin luvun 15 tekstiä Kellsin kirjan foliossa 183.

Kuva: Wikimedia commons

Kellsin kirjan kuvitus ei palvele vain silmää vaan sen on tarkoitus myös ohjata ajatukset ylös kohti taivaallista todellisuutta. Tekstin väliin ripotelut ihmis- ja eläinhahmot voivat myös osoittaa tiettyä kohtaa tekstissä näin ohjaten lukijan huomiota tekstin avainkohtiin. Välillä kuvat taas kuvittavat tekstiä, kuten esimerkiksi koko sivun kuva Neitsyt Mariasta sylissään Jeesus-lapsi, jonka viereisellä sivulla alkaa Matteuksen evankeliumin tiivistelmä sanoilla Nativitas Christi in Bethlem (”Kristuksen syntymä Beetlehemissä”).

Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi Kellsin kirjan foliossa 7.

Kuva: Wikimedia commons

Samalla tavoin kuin keskiaikainen kirkkotaide, myös Kellsin kirja on yritys tavoittaa Jumalan tuonpuoleinen todellisuus. Se siis ei ole taidetta taiteen vuoksi, vaan taide palvelee useita päämääriä. Sekä kirkkojen upea koristelu että Kellsin kirjan kaltainen esine kohottivat kirkon statusta ja heijastivat sen valtaa ja vaurautta. Samalla niillä kuitenkin oli myös hengellinen päämäärä ohjata ajatukset kohti Jumalan  valtakuntaa. Kellsin kirjan peitesivujen koristeellista kuviointia on voitu myös käyttää meditaation välineenä samalla tavoin kuin tiettyjen rukousten tai sanojen toistamista.

Walesiläinen kirkonmies Giraldus Cambrensis, joka vieraili Irlannissa 1180-luvulla normannivalloittajien matkassa kuvaa Pyhän Brigitin luostarissa Kildaressa näkemäänsä upeaa Kellsin kirjan kaltaista käsikirjoitusta:

”Kaikkien Kildaren ihmeiden keskellä mikään ei ole ihanampi kuin ihmeellinen kirja, josta he sanovat, että se on kirjoitettu Neitsyen [Pyhän Brigitin] elinaikana enkelin sanelemana. Siinä on neljä evankeliumia Pyhän Hieronymuksen mukaan ja lähes joka sivu on koristeltu kuvin, jotka on koristeltu monin kirkkain värein. Yhdellä sivulla näet jumalaisen majesteetin kasvot yliluonnollisesti kuvitettuna; toisella evankelistojen mystiset hahmot kuuden, neljän tai kahden siiven kera; täällä on esitettynä kotka, tuolla vasikka, täällä miehen kasvot, tuolla leijona; muiden hahmojen kanssa lähes loputtomana valikoimana. Jos tarkastelet niitä pinnallisesti ja tavalliseen huolimattomaan tapaan, voit kuvitella niiden olevan töherryksiä eikä huolellisia sommitelmia, odottaen, että ei näe mitään hienostunutta, kun todellisuudessa siellä ei ole mitään, mikä ei ole hienostunutta. Mutta jos syvennyt tutkimaan tarkemmin ja pystyt ymmärtämään näissä kuvissa esitetyn taiteen salaisuudet, huomaat, että ne ovat niin vivahteikkaita ja hienostuneita; niin hienosti piirrettyjä: toisiinsa limittyvien koristelujen tekeminen niin taidokasta; kun taas värit, joilla ne on tehty, on niin sekoitettu ja yhä niin tuoreita; että olet valmis vakuuttamaan, että tämä on tulosta enkeleiden ei ihmisten taidosta. Mitä useammin ja tarkemmin tutkin niitä, sitä enemmän yllätyn, ja aina löydän ne uutena, huomaten uusia aiheita ihailuun.”

Giralduksen kuvauksesta käy hyvin ilmi keskiaikainen ymmärrys upeasti koristellun evankeliumikirjan merkityksestä. Giralduksen mukaan kirjan tehnyt kirjuri näki työn aloittamista edeltävänä yönä unen, jossa enkeli ilmestyi hänelle näyttäen hienosti koristeltua taulua ja kysyi pystyisikö kirjuri piirtämään saman kuvan seuraavan aamuna aloittamansa kirjan ensimmäiselle sivulle. Kirjuri ei kuitenkaan uskonut taitoihinsa niin hienon ja vaativan kuvituksen tekemisessä. Enkeli neuvoi tätä rukoilemaan Pyhää Brigitiä, jotta pyhimys kääntyisi taivaassa Jumalan puoleen ja pyytäisi Jumalaa antamaan hänelle hengellisen näkemisen kyvyn, jonka avulla työ olisi mahdollista tehdä. Kirjuri toimi ohjeen mukaisesti ja seuraavina öinä enkeli ilmestyi uudestaan mukanaan lisää kuvia, jotka oli kopioitava tekeillä olevaan kirjaan. Kirjan kuvitus oli siis samalla tavalla taivaallisen innoituksen vallassa tehtyä kuin evankeliumien tekstikin. Molemmat heijastivat omalla tavallaan taivaallista todellisuutta.

 

 

 

 

 

Advertisement