Tämän pyhimyksiä koskevan radiohartauden pidin Yle1 kanavalla 12.5.2014.
Pyhimyksillä oli keskeinen rooli keskiajan hengellisyydessä: pyhimykset toimivat välittäjinä uskovan ja Jumalan välillä ja heidän puoleensa saattoi kääntyä niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Keskiajalla Irlanti tunnettiin lukuisten pyhimystensä vuoksi pyhimysten saarena, latinaksi insula sanctorum, ja oli jopa muodikasta keksiä irlantilaisia sukujuuria sellaisillekin pyhimyksille jotka eivät olleet lainkaan sieltä kotoisin.
Pyhimysten merkityksestä keskiajalla kertoo seuraava rukous, jota on väitetty Adomnánin, vuonna 704 kuolleen Ionan saariluostarin apotin kirjoittamaksi.
Neljän vuodenajan pyhimykset
haluan rukoilla heitä
he pelastakoot minut kidutuksilta
koko vuoden pyhimykset.
Loistavan kevään pyhimykset
he kohtaavat minut Jumalan tahdosta
kera Brigitin puhtaan neitsyen
kera Gregoriuksen ja Patrickin.
Kuivan kesän pyhimykset
heidän kanssaan on minun paikkani
jotta pääsisin tästä maasta
Jeesuksen Marian pojan luo.
Ihanan syksyn pyhimykset
kutsun joukkoa, joka ei ole epäsopusuhtainen,
jotta he tulisivat lähelleni
kera Marian ja kera Mikaelin.
Rukoilen talven pyhimyksiä,
jotta he olisivat kanssani paholaisen joukkoja vastaan,
kera huoneiden Jeesuksen
pyhän taivaallisen hengen.
Rukoilen maan pyhimyksiä
rukoilen kaikkia enkeleitä
rukoilen itseään Jumalaa
niin noustessani kuin käydessäni maate
mitä teenkin mitä sanonkin
jotta pääsisin taivaalliseen maahan.
Aamen.
Adomnán pyhittää rukouksessa koko vuoden pyhimysten suojelukseen. He ovat läsnä kaikkina vuodenaikoina ja kaikissa toimissa. Jokainen vuoden päivä on pyhien suojeluksessa, koska jokaiselle päivälle oli omat pyhimyksensä, joita oli silloin muistettava. Keskiaikaisissa pyhimyskalentereissa, joissa lueteltiin kunkin päivän pyhimykset, ovat myös meidän nykyisen nimipäiväkalenterimme juuret.
Pyhimyksen juhlapäivä oli useimmiten hänen kuolinpäivänsä. Tätä juhlapäivää kutsuttiin latinaksi nimellä dies natalis, syntymäpäivä, koska kuoleman sijaan silloin juhlittiin pyhimyksen syntymää hänen todelliseen elämäänsä taivaassa. Pyhimysten oikea koti oli siten taivaassa ja maan päälläkin ollessaan he elivät taivaallista elämää siinä määrin kuin se maallisessa todellisuudessa oli mahdollista. Päästessään kuolemansa hetkellä taivaaseen pyhimykset toimivat tiennäyttäjinä, jotka osoittivat tien, jota kaikkien kristittyjen olisi seurattava. He toimivat esimerkkeinä, jotka antoivat eri aikoihin ja paikkoihin sopivan mallin siitä kuinka elää hyvän kristityn tavoin. Keskiajalla pyhimysten ihmeillä oli tärkeä rooli todisteina heidän pyhyydestään, mutta aina on muistettava että voima tehdä ihmeitä ei ollut heidän omaansa vaan se oli peräisin Jumalalta.
Pyhimykset ovat siis esikuvia, joiden jalanjälkiä seuraamalla löytää tien taivaaseen. He ovat kerran eläneitä ihmisiä, jotka ymmärtävät ihmisten arkisiakin huolia ja heikkouksia ja sen vuoksi heidän puoleensa on helppo kääntyä. Samalla tavalla nykypäivänäkin voimme ottaa esikuvaksemme jonkun esimerkillisen henkilön, johon haluamme samaistua ja jonka esimerkki innoittaa meitä. Pyhimysten inhimillisyys myös kirkastaa Jeesukseen ruumiillisuuden merkityksen, sillä myös hän kerran asteli tämän maan päällä ja ymmärtää siten ihmisen maallisia huolia. Uuden Testamentin Paavalin kirjeissä kaikkia kristittyjä puhutellaan pyhiksi ja heidät kutsutaan elämään pyhien tavoin. Kaikilla Kristityillä on siis mahdollisuus toteuttaa tätä kutsua omassa elämässään, kuten Kolossalaiskirjeen 1. luvun jakeissa 12-14 sanotaan:
”Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.”
Virren 146 sanoin voi todeta että pyhät ovat niitä jotka ovat jo menneet edellä ja joiden muisto lohduttaa ja johdattaa niitä, jotka yhä taivaltavat maan päällä.
Rauhan saivat pyhät Herran,
jotka kerran
taistelivat päällä maan.
Kun me heitä muistelemme,
kaipailemme
sinne taivaan kunniaan.
