Pyhä Patrick ja pyhät neidot

Olen ensi viikolla 2.3. puhumassa kollegoideni kanssa Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa järjestämässäni seminaarissa, joka käsittelee identiteettien rakentumista myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla. Pidän siellä esitelmän Pyhän Patrickin varhaisimmista 600-luvun jälkipuoliskolla latinaksi kirjoitetuista pyhimyselämäkerroista ja siitä miten niissä kerrotaan tarinaa Irlannin  kääntymisestä kristinuskoon. Nämän tarinat auttoivat irlantilaisia muokkaamaan kristillistä identiteettiään kertomalla siitä miten heidän esi-isänsä pari sataa vuotta aikaisemmin olivat kääntyneet kristityiksi Patrickin työn ansiosta. Samalla nämä pyhimyselämäkerrat ovat tietenkin myös kirkollista propagandaa, jolla pyrittiin nostamaan Patrickin seuraajien ja erityisesti hänen pääkirkkonsa Armagh’n asemaa Irlannin kirkon ylimpänä auktoriteettina.

Esitelmää valmistellessani paneuduin episodiin, joka käsittelee Patrickin kohtaamista kahden neidon kanssa lähteellä aamuvarhaisella. Tarinan on meille kertonut Tírechán, kahdesta varhaisesta Patrickin pyhimyselämäkerrasta lyhyemmän, kirjoittaja. Tírechánin kuvaus Patrickin työstä on pääasiassa hyvin tiivistä. Hän lähinnä tyytyy kuvaamaan lyhyesti Patrickin matkoja ympäri Irlantia ja hänen eri seuduille perustamiaan kirkkoja sekä niihin vihittyjä kirkonmiehiä. Näiden lyhyiden kuvausten seassa on kuitenkin muutamia pidempiä tarinoita, joista pisin on juuri tämä käsittelemäni episodi.

Tässä tarinassa Patrick seurueineen kohtaa aamulla ennen auringonnousua kuningas Loíguiren kaksi tytärtä, vaaleahiuksisen Ethnen ja punapäisen Fedelmin, jotka ovat tulossa tapansa mukaan peseytymään lähteelle. Tytöt luulevat muukalaisia ensin aaveiksi tai joiksikin yliluonnollisiksi olennoiksi ja ryhtyvät kysymään, keitä nämä ovat ja mistä he ovat tulleet. Patrick vastaa, että tyttöjen olisi sopivampaa kysyä hänen jumalastaan kuin alkuperästään. Tytöistä toinen tiedustelee silloin: ”Kuka on jumala ja missä on jumala ja kenen jumala hän on ja missä on hänen asumuksensa? Onko jumalallasi poikia ja tyttäriä, kultaa ja hopeaa? Elääkö hän ikuisesti, onko hän kaunis, ovatko monet pitäneet hänen poikiaan kasvatteinaan, ovatko hänen tyttärensä rakkaita ja kauniita maailman ihmisten silmissä? Onko hän taivaalla vai maassa vai vedessä, joissa, vuorissa, laaksoissa? Kerro meille hänestä; kuinka hänet voi nähdä, kuinka häntä rakastetaan, kuinka hänet löytää, löytääkö hänet nuoruudessa vai vanhuudessa?”

Patrick vastaa kertoen, että: ”Meidän Jumalamme on kaikkien ihmisten Jumala, maan ja taivaan Jumala, meren ja jokien, auringon, kuun ja kaikkien tähtien Jumala, korkeiden vuorien ja syvien laaksojen Jumala, Jumala yllä taivaan, taivaassa ja taivaan alla, Hän asuu taivaassa ja maassa ja meressä ja kaikessa mikä niissä on, Hän puhaltaa hengen kaikkeen, saa kaiken elämään, on kaiken yläpuolella, kannattelee kaikkea, Hän valaisee auringon, vahvistaa kuun ja tähtien valon, Hän on tehnyt lähteet autioon maahan ja kuivat saaret mereen ja tähdet suurten valojen avuksi. Hänellä on Poika, yhtä ikuinen kuin Hän, samanlainen kuin Hän, Poika ei ole nuorempi kuin Isä eikä Isä vanhempi kuin Poika ja Pyhä Henki hengittää heissä, Isä ja Poika eivät ole erillisiä.”

Koska tytöt ovat maallisen kuninkaan tyttäriä Patrick haluaa liittää heidät taivaalliseen kuninkaaseen, jos he ovat valmiita uskomaan. Patrick varmistaa heidän uskonsa kysymällä, uskovatko he siihen, että kasteen kautta he vapautuvat isältään ja äidiltään perimästään synnistä, synninjälkeiseen katumukseen, kuolemanjälkeiseen elämään, ylösnousemukseen tuomiopäivänä, ja kirkon ykseyteen. Tyttöjen vastattua kaikkiin kysymyksiin myöntävästi, pyhimys kastaa heidät.

Kasteen jälkeen tytöt vaativat saada nähdä Kristuksen kasvoista kasvoihin. Patrick kertoo tämän olevan mahdollista vain jos he kuolevat nautittuaan ensin sakramentin. Tytöt pyytävät saada sakramentin, jotta he voisivat nähdä Pojan, sulhasensa. Niin he nauttivat ehtoollisen, jonka jälkeen he vaipuvat saman tien kuoleman uneen. Tyttöjen ystävät surevat heitä ja lopulta neidot haudataan. Myöhemmin heidän luitaan kunnioitetaan pyhäinjäännöksinä ja heidän hautapaikalleen rakennetaan kirkko.

Tässä episodissa näemme miten kristitty keskiaikainen kirkonmies ymmärtää kääntymyksen tapahtuneen. Erityisen kiinnostava yksityiskohta siinä on tyttöjen esittämät Patrickin jumalaa koskevat kysymykset. Niistä näemme miten Tírechán kuvittelee pakanoiden ymmärtäneen jumalan. Tírechánin mukaan pakanoiden jumalalla tulisi olla poikia ja tyttäriä ja hänet voisi löytää jostain luonnonpaikasta, kuten joista tai vuorilta. Tírechánin ymmärrys pakanoiden jumalakäsityksestä voi olla peräisin hänen omista kohtaamisistaan pakanoiden tai ainakin joitakin esikristillisiä piirteitä säilyttäneen kansanuskon kanssa, suullisista tarinoista joiden alkuperä on esikristillisellä ajalla tai kirjallisista lähteistä kuten Raamattu ja muut kristityt kirjoitukset.

Tässä tarinassaan Tírechán tiivistää kristityn elämän sen kahden lakipisteen, kastemaljan ja haudan, välille. Tarinan alussa neidot ovat tulossa peseytymään lähteelle ja tämä maallisesta liasta puhdistava vesi ennakoi kasteen vettä, jotka vapauttaa heidät perisynnistä. Katumuksen avulla he olisivat voineet puhdistua kasteen jälkeisistä synneistään, jos olisivat eläneet niin pitkään että olisivat ehtineet tehdä syntiä. Kasteen (ja tarvittaessa katumuksen) avulla he voivat varmistaa itselleen paikan taivaallisessa valtakunnassa, kristityn elämän lopullisessa päämäärässä. Tyttöjen esimerkki siis kertoo kristityn polusta kohti taivasta joskin hyvin tiivistetyssä muodossa. Heidän haudalleen rakennettu muistomerkki puolestaan muistuttaa muita kristittyjä tämän polun päämäärästä, jota kohti myös heidän tulisi kulkea. Samalla tämä on tietenkin myös tarina Patrickin merkityksestä irlantilaisten omana apostolina.