Halloweenin kelttiläiset juuret

Huomenna 31.10. on halloween ja Suomen Keltologisen Seuran pubiseminaari O’Malley’s pubissa Helsingissä (Yrjönkatu 26) klo.16.00. Tilaisuus on kaikille avoin ja olen siellä itse puhumassa keskiaikaisista irlantilaisista taivasta ja helvettiä koskevista näyistä. Niistä ajattelin kuitenkin kirjoittaa tähän blogiini myöhemmin ja nyt keskityn halloweenin kunniaksi kyseisen juhlan kelttiläisiin juuriin.

Satokauden loppua syksyllä on eri kulttuureissa juhlittu erilaisin vuodenkiertoon liittyvin menoin. Suomessa tällainen juhla on perinteisesti ollut sadonkorjuun juhla kekri. Muinaisilla kelteillä puolestaan oli neljä vuodenkierron vaiheita juhlistavaa päivää: imbolc helmikuussa, beltaine toukokuussa, lughnasad elokuussa ja samhain marraskuussa. Samhain juhlisti vuoden pimeän puoliskon alkua ja karjan siirtämistä kesälaitumilta alas talvilaitumille. Samalla valmistauduttiin myös talveen teurastamalla karjaa. Ilmeisesti juhlalla on hyvinkin vanhat juuret, koska Taran kukkulalla oleva Mound of the Hostages -nimellä tunnettu neoliittinen käytävähauta on suunnattu siten, että aurinko paistaa käytävän perälle juuri samhainin aamuna. Tämä käytävähauta on rakennettu ennen kelttien tuloa Irlantiin noin 3000-2500 eaa. eli tätä vuodenkierron taitekohtaa on selvästi juhlittu saarella jo esikelttiläisellä ajalla.

Tara_mound_of_hostages

Kuva: Mound of the hostages, wikimedia commons

Samhain mainitaan myös joissakin irlantilaisissa sankaritarinoissa. Nämä tarinat on kirjoitettu muistiin kristittyjen munkkien toimesta varhaiskeskiajalla, mutta niiden juuret ovat todennäköisesti vanhemmassa suullisessa perinteessä. Tarinoissa samhain esiintyy aikana, jolloin portit tämän- ja tuonpuoleisen välillä ovat auki. Silloin maan alla asuvan haltiakansan asumuksiin johtavat ovet haltiakummuilla olivat auki ja kuolleiden sielut olivat liikkeellä.

Historiallisella ajalla samhainia on juhlittu ainakin Skotlannissa sytyttämällä kokkoja kukkuloiden huipuilla. Irlannissa kokkoihin liittyvä perinne on keskittynyt lähinnä kesän juhlaan beltaineen, jolloin karja on vuorostaan ajettu taas kesälaitumelle. Samhainiin on liittynyt myös erilaisia ennustustaikoja, joilla on yritetty selvittää esimerkiksi tulevaa puolisoa samalla tavoin kuin meillä Suomessa juhannusyönä. Usko haltioihin säilyi Irlannissa ainakin maaseudulla pitkälle uudelle ajalle asti ja samhainin yönä on ollut tapana jättää haltioille ulos sytövää ja juomaa. Kuolleiden perheenjäsenten sielujen uskottiin myös palaavan kotiin samhainin aikaan, joten heille katettiin paikka pöytään tai varattiin penkki tulisijan äärelle. Sekä haltiat että kuolleet oli tärkeä pitää tyytyväisinä, jotta ne antaisivat siunauksensa talolle tulevan talven varalle.

Yliluonnollisten olentojen muistaminen samhainin aikaan johti ilmeisesti myös tapaan pukeutua haamuiksi tai muiksi tuonpuoleisen asukkaiksi ja kulkea ovelta ovelle pyytämässä jotain syötävää. Viittauksia tähän tapaan tunnetaan ainakin 1500-luvulta asti ja se on tunnettu ainakin osissa Irlantia, Skotlantia, Walesia ja Mansaarella. Samhainin viettoon liittyi myös tapa sytyttää kynttilöitä ja tehdä nauriista lyhtyjä.

Irish_halloween_Jack-o'-lantern

Kuva: perinteinen nauriista tehty lyhty, wikimedia commons

On helppo nähdä miten tällaisista naurislyhdyistä on uudella mantereella syntynyt nykyisin tunnettu kurpitsalyhty. Samalla tavoin myös muut samhainiin liittyvät tavat ovat Yhdysvalloissa muuntuneet nykyisin tunnetun halloweenin muotoon. Populaarikulttuurin myötä halloween puolestaan on viime vuosina levinnyt meille Suomeenkin ja myös Irlannissa marraskuun alun juhlinta muistuttaa nykyisin enemmän amerikkalaista halloweenia kuin perinteistä kelttiläistä samhainia.

Halloweenin kanssa samaan aikaan osuu myös pyhäinpäivä, jolloin myöskin muistetaan kuolleita. Alunperin pyhäinpäivänä on nimensä mukaisesti muistettu pyhimyksiä eli niitä kuolleita, jotka ovat päässeet kuolemansa jälkeen suoraan taivaaseen. Katolisessa kalenterissa sitä seuraa kaikkien sielujen päivä, jolloin vuorostaan muistetaan kaikkia kuolleita, myös niitä, jotka eivät vielä ole taivaassa, vaan esimerkiksi kiirastulessa. Varhaiskristityt viettivät pyhäinpäivää 13. toukokuuta, joka osuu samaan ajankohtaan kuin roomalaisten juhlima lemuria, jolloin rauhattomien ja pahantahtoisten henkien uskottiin olevan liikkeellä. Pyhäinpäivä kuitenkin siirtyi nykyiselle paikalleen talvikauden alkuun ainakin Brittein saarilla jo varhaiskeskiajalla mahdollisesti juuri kelttiläisen samhainin vaikutuksesta. Kuolleiden sieluja ja pahoja henkiä vilisevä juhla sopiikin paljon paremmin juuri pimeän kauden alkuun kuin kevään kukkeimpaan aikaan.

Nykyisen kaupallisen Halloween juhlinnan keskellä samhain ehkä sopii muistuttamaan siitä, mistä näissä juhlissa pohjimmiltaan on kyse: vuoden pimeimmän kauden alkamisen merkitsemisestä jonkinlaisin juhlin ja rituaalein ja talveen valmistautumisesta. Samalla on luonnollista pysähtyä muistamaan edesmenneitä läheisiä kynttilöin, jotka tuovat valoa tähän pimeyteen, joka tähän vuodenaikaan vallitsee.

Advertisements

Tietoja Katja Ritari

Filosofian tohtori, Uskontotieteen dosentti, Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkija
Kategoria(t): Esikristillinen perinne, Halloween, Haltiat, Hirviöt, Pyhäinpäivä, Vuodenkierto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Halloweenin kelttiläiset juuret

  1. Paluuviite: Matkoja tuonpuoleiseen eli näkyjä taivaasta ja helvetistä | Pyhiinvaelluksia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s