Merellä seikkailevat irlantilaismunkit

Kirjoitin aiemmin siitä kuinka varhaiskeskiajan irlantilaisessa luostarihengellisyydessä meri otti erämaan paikan Jumalalle omistautumisen ja maailmasta vetäytymisen tyypillisenä ympäristönä. Kuuluisin irlantilaisia merelle lähteneitä munkkeja kuvaava tarina tunnetaan latinankielisellä nimellä Navigatio sancti Brendani eli Pyhän Brendanin merimatka. Navigatio kirjoitettiin todennäköisesti Irlannissa noin 800-luvun tienoilla ja sen taustalla ovat irlantilaisten munkkien todelliset matkat Islantiin, Färsaarille ja Grönlantiin saakka. Navigation suosio ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään Irlantiin, vaan siitä tuli keskiajalla todellinen bestseller, joka on säilynyt yli sadassa eri käsikirjoituksessa ympäri Eurooppaa. Lisäksi siitä tehtiin lukuisia käännöksiä eri kielille, kuten hollanniksi, saksaksi, englanniksi, venetsian kielelle, oksitaaniksi, katalaaniksi ja norjaksi. Koska tarina koostuu episodeista, joissa Brendan ja hänen munkkinsa vierailevat eri saarilla ja kohtaavat merellä erilaisia ihmeellisiä asioita, siitä oli helppo muokata erilaisia versioita episodeja poistamalla tai lisäämällä.

Brendanin merimatka on hyvin mielikuvituksellinen tarina siitä kuinka Brendan ja hänen munkkinsa lähtevät perinteisellä irlantilaisella currach-veneellä merelle etsimään saarta nimeltä terra repromissionum sanctorum, “pyhimysten luvattu maa”.

Currach_of_Achill_IslandCurrach

Kuva: Wikimedia commons                            Kuva: Wikimedia commons

Tämä Pyhimysten luvattu maa on jonkinlainen maanpäällinen paratiisi, johon pyhimykset tulevat asettumaan aikojen lopussa. Matkalla sinne Brendanin ja hänen munkkiensa on kuitenkin kierrettävä seitsemän vuotta päätyen vuoden tärkeimpinä kirkollisina juhlina aina samoihin paikkoihin. Matkallaan he kohtaavat muun muassa jättiläiskokoisia lampaita, merihirviöitä ja kristallisen vuoren. He tapaavat myös Juudaksen, joka istuu pienellä kivellä kylmien Atlantin aaltojen kastelemana. Juudas kertoo tämän olevan hänelle sunnuntaisin suotu helpotus helvetin kidutuksista. Juuri Brendanin keskustellessa Juudaksen kanssa paholaiset saapuvat viemään Juudaksen takaisin alas helvettiin, mutta Brendan onnistuu pyhimyksellisillä voimillaan neuvottelemaan tälle vielä hieman lisäaikaa.

Edward_Reginald_Frampton_-_The_voyage_of_St_Brendan

Edward Reginald Framptonin maalaus Brendanista ja Juudaksesta vuodelta 1908.

Kuva: Wikimedia commons

Koko tarinan kuuluisimmassa episodissa Brendanin munkit ovat sytyttämässä tulta laittaakseen ruokaa, kun heidän allaan oleva saari rupeaa liikkumaan paljastuen näin jättiläismäisen kalan seläksi. Myöhemmin he palaavat vuodesta toiseen tälle samalla paikalle aloittamaan vuoden pyhimmän juhlan, pääsiäisen vieton. Myös tämä jättiläismäinen kala on osa luomakuntaa ja Jumalan vallan alainen ja siten se alistuu osaansa saarena vuodesta toiseen näin palvellen pyhiä matkalaisia.

St._Brendan_celebrating_a_massSaint_brendan_german_manuscript

Kuva: Wikimedia commons                            Kuva: Wikimedia commons

Kaikesta mielikuvituksellisuudestaan huolimatta Navigatio ei ole vain hauska tarina (vaikka on se sitäkin, mikä varmasti on lisännyt sen vetovoimaa), vaan se on myös allegoria luostarielämälle. Brendan ja hänen munkkinsa pienessä veneessään jaetulla matkallaan symboloivat luostariyhteisöä, joka kulkee apottinsa opastamana kohti taivasten valtakuntaa vievällä tiellä. Brendanin seurue kohtaa matkallaan erilaisia esimerkkejä luostari- ja erakkoelämästä ja tarinassa esiintyy toistuvia viittauksia munkkien päivittäisiin rukoushetkiin ja liturgiaan. Eräällä saarella matkalaiset esimerkiksi kohtaavat lintuja, jotka laulavat liturgista Jumalan ylistystä. Nämä linnut paljastuvat neutraaleiksi enkeleiksi, jotka on lähetetty alas maailmaan laulamaan ylistystä rangaistuksena siitä, että he eivät asettuneet kummallekaan puolelle Luciferin langetessa. Aikojen lopussa heidät kuitenkin ilmeisesti armahdetaan ja päästetään takaisin taivaaseen.

Tarinan tärkein esimerkki täydellisestä luostarielämästä koskee apotti Ailben yhteisöä, jonka jäsenet saavat ravintonsa Jumalalta heille ihmeellisesti ilmestyvien leipien muodossa. Leipien määrä muttuu sopivasti tilanteen mukaan, niin että sunnuntaisin yhteisön 24 munkkia saavat kokonaiset leivät puolikkaiden sijaan ja vieraiden saapuessa saarelle leipien määrä myös kasvaa. Vielä lähempänä taivaallista olotilaa on kuitenkin toisella saarella asuva erakko Paavali, joka ei tarvitse ravinnokseen mitään muuta kuin hänen luolansa vieressä sijaitsevan lähteen vettä. Ensimmäiset 30 vuottaa saarelle saapumisensa jälkeen hän oli nauttinut ravinnokseen saukon hänelle joka kolmas päivä tuomaa kalaa, mutta viimeiset 60 vuotta hän oli elänyt pelkän veden varassa. Hänellä ei myöskään ollut vaatteenaan mitään muuta kuin pitkä partansa ja hiuksensa.

Navigation tärkein hengellinen viesti koskee Jumalan suojelusta ja sen varaan heittäytymistä. Tarinassa toistuu teema, jossa munkit ovat huolissaan siitä, mistä he saavat seuraavan kerran ravintoa ja miten he selviävät erilaisissa vaaratilanteissa. Heidän viisas apottinsa Brendan toistuvasti neuvoo heitä luottamaan Jumalan varjelukseen, sillä Jumala pitää heistä huolen. Koko tarinan opetuksen voisi siis tiivistää Matteuksen evankeliumin 6. luvun jakeisiin 25-34:

25 ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 ”Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31 ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’
32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Seitsemän vuoden kiertämisen jälkeen Brendanin munkit ovat ilmeisesti oppineet läksynsä ja ovat siten valmiita astumaan pyhälle maalle, koska vasta sitten seurue pääsee matkansa päämärään, Pyhimysten luvattuun maahan, joka sijaitsee sumuverhon takana. Brendanin ja heidän munkkiensa seitsenvuotinen matka on ei siis ole lineaarinen, vaan syklinen, he kiertävät seitsemän vuotta, samoja vesiä Irlannin länsipuolella ennen kuin löytävät etsimänsä saaren. He kiertelevät tällä ylimaallisen vehreällä saarella 40 päivää ilman että siellä tulee yötä laisinkaan, kunnes kohtaavat saaren halkaisevan joen. Täällä he tapaavat nuorukaisen, joka kertoo, että Jumala halusi näyttää heille matkalla luomakuntansa ihmeet ja että matkalaisten olisi nyt palattava kotiin.

Tarinan hengellisestä sanomasta huolimatta Navigatiota on luettu myös todisteena irlantilaisten munkkien todellisista merimatkoista. Pyhän Brendanin saari oli merkittynä moniin karttoihin jonnekin Kanariansaarten seutuville vielä pitkälle uudelle ajalle saakka .

Monet uskovat, että irlantilaiset munkit olisivat voineet purjehtia Atlantin yli Amerikkaan jo ennen viikinkejä. Todistaakseen tämän seikkailija nimeltä Tim Severin rakensi vanhojen mallien mukaisen currach-veneen, jossa puisen kehikon päälle on pingotettu nahkaa. Severinin mukaan osa Brendanin matkallaan kohtaamista saarista on tunnistettavissa todellisiksi paikoiksi, kuten jättiläismäisten lampaiden saari Färsaariksi ja kristallinen vuori jäävuoreksi. Vuonna 1976 hän lähti veneellään matkaan purjehtien pohjoista reittiä Irlannista Islannin ja Grönlannin kautta 7 200 kilometrin matkan Newfoundlandiin. Tämä todiste siitä, että matka olisi ollut varhaiskeskiajan irlantilaisilla käytössä olleella teknologialla mahdollinen, ei tietenkään tarjoa kiistatonta todistetta siitä, että niin olisi tosiasiassa kuitenkaan tapahtunut.

brendan_voyage

Advertisements

Tietoja Katja Ritari

Filosofian tohtori, Uskontotieteen dosentti, Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkija
Kategoria(t): Hirviöt, Luostarit, Merimatkat, Pyhä Brendan Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Merellä seikkailevat irlantilaismunkit

  1. Paluuviite: Matkoja tuonpuoleiseen osa 2 | Pyhiinvaelluksia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s