Enkeleistä

Tämä on melkein vuosi sitten 30.6.2014 Radio Yle1:ssä lähetetty radiohartaus.

Keskiajan kelttiläisille kristityille enkelit olivat aina läsnä tässä maailmassa. Ne olivat taivaallisia suojelijoita, jotka kulkivat mukana jokapäiväisessä elämässä. Ajatus jokaista ihmistä seuraavasta henkilökohtaisesta suojelusenkelistä löytyy jo varhaisina kristittyinä vuosisatoina kirjoitetusta Paavalin ilmestyksestä. Siinä kerrotaan kuinka aina iltaisin kunkin ihmisen oma suojelusenkeli nousee taivaaseen kertomaan Jumalalle suojattinsa päivittäisistä teoista. Enkeleillä oli keskiajan käsitysten mukaan myös tärkeä tehtävä ohjata kuolleiden sielut taivaaseen, jossa Jumala odotti jokaisen ihmisen teoista kertovan kirjan tai sieluja punnitsevan vaa’an kanssa. Niiden perusteella päätettiin mihin kuolleen sielu kuului.

Erityisen keskeisen roolin keskiajan enkeliopissa sai arkkienkeli Mikael. Varhaisessa kristillisyydessä hänen roolinsa oli parantaa sairaita, mutta keskiajalla hän esiintyi ennen kaikkea ihmisten ja Jumalan välisenä sanansaattajana ja sielujen johdattajana taivaaseen kuoleman hetkellä. Vanhan Testamentin Danielin kirjassa Mikael on enkeliruhtinas, joka suojelee Israelin kansaa ja Uuden Testamentin Johanneksen ilmestyksessä hän johtaa aikojen lopussa enkeleiden sotajoukkoja lohikäärmettä vastaan. Keskiajan kuvataiteessa hänet esitettiin usein sotisopaan pukeutuneena kirkon suojelijana, jonka jaloissa lohikäärme makaa lyötynä. Kaikki nämä roolit—enkelillinen postimies, kuolleiden sielujen johdattaja ja antikristuksen lyövä soturi—esiintyvät myös keskiaikaisessa irlantilaisessa rukouksessa, joka on osoitettu Mikaelille.

Oi enkeli,

Oi ihmeellisen voiman omaava Mikael,

kanna Herralle pyyntöni.

Kuuletko?

Pyydä armolliselta Jumalalta

anteeksiantoa kaikista lukemattomista pahoista teoistani.

Älä viivyttele!

Kanna kiihkeä kaipuuni

Kuninkaan luokse, Ylikuninkaan luokse.

Sielulleni

tuo apua, tuo lohdutusta

tästä maailmasta poistumiseni hetkellä.

Horjumattomasti

tule kohtaamaan odottava sieluni

useiden tuhansien enkeleiden kera.

Oi enkeli.

Oi soturi,

kavalaa, epäoikeudenmukaista ja riitaisaa maailmaa vastaan

tule avukseni todellakin.

Älä halveksi

sitä mitä sanon,

elämäni aikana, älä hylkää minua.

Valitsen sinut

vapauttamaan sieluni,

järkeni, ymmärrykseni ja lihani.

Oi puolestapuhuja,

menestyksekäs, voittoisa taistelussa,

antikristuksen enkelillinen lyöjä.

Oi enkeli.

Aamen.

Tyypilliseen irlantilaiseen tapaan rukouksessa kutsutaan Jumalaa kuninkaaksi tai ylikuninkaaksi. Ihmisen suhde Jumalaan ymmärrettiin siis samanlaiseksi kuin alaisen suhde kuninkaaseensa. Kuninkaan ja alaisen suhde asetti molemmille osapuolille velvollisuuksia alaisten antamien maksujen ja työn sekä kuninkaan tarjoaman suojeluksen muodossa. Jos Jumala ymmärrettiin taivaalliseksi ylikuninkaaksi, niin enkelit saattoivat sitten esiintyä jonkinlaisena taivaallisena soturiylimystönä.

Mikaelin hepreankielisen nimen merkitys on ”Kuka on kuin Jumala?”. Tämä retorinen kysymys johdattaa ymmärtämään, että Mikael on voimassaan kuin Jumala, mutta ei kuitenkaan Jumala itse. Mikael on siis Jumalan luoma ja enkelinä hän on olento ihmisten ja Jumalan välissä. Edellä luetun rukouksen rukoilijakin kääntyy Mikaelin puoleen pyytäen tätä puhumaan puolestaan Jumalan edessä.

Mikael ei kuitenkaan ollut suinkaan ainoa enkeli, jonka puoleen saatettiin rukouksissa kääntyä. Seitsemän arkkienkeliä muodostivat korkeimman enkeleiden yhdeksästä luokasta. Heidän nimensä vaihtelivat lähteestä toiseen, sillä Raamatussa nimeltä mainitaan vain Mikael ja Gabriel. Seuraava keskiaikainen irlantilainen rukous kertoo arkkienkeleistä ja se sopii hyvin luettavaksi näin viikon alkuun.

Gabriel kanssani sunnuntaisin

sekä taivaan kuninkaan voima

Gabriel kanssani ainiaan

jotta pahat teot tai loukkaantuminen eivät osuisi kohdalleni.

Maanantaina puhun Mikaelista

mieleni suunnattuna häneen

en vertaa häntä keneenkään muuhun

kuin Jeesukseen, Marian poikaan.

Kun on tiistai, minä lausun Rafael,

minun avukseni, kunnes loppu tulee,

yksi seitsemästä joita kutsun

niin kauan kuin olen tässä maailmassa.

Ariel kanssani keskiviikkoisin

apotti, jolla on jaloutta ja suuruutta

haavoittamista ja vaaraa vastaan

hurjan myrskyn raivoa vastaan.

Torstaina puhun Sarielista

meren suuria aaltoja vastaan

kaikkea ihmisen kohtaamaa pahuutta vastaan

kaikkia häntä vaivaavia sairauksia vastaan.

Toisen paaston päivänä

Rumiel – kirkas siunaus – jota olen rakastanut

en sano muuta kuin totuuden

hyvä ystävä se, jonka olen ottanut.

Panchel lauantaisin kanssani

niin kauan kuin olen tässä keltaisessa maailmassa

suloinen Maria, ystävänsä kanssa

suojelkoon minua muukalaisilta.

Tulkoon Kolminaisuus suojakseni

Kolminaisuus turvakseni

Kolminaisuus vapauttakoon minut

kaikista vammoista, kaikista vaaroista.

Aamen.

Hartauden lopuksi soitetun virren 136 voi kuunnella täältä.

Mainokset

Tietoja Katja Ritari

Filosofian tohtori, Uskontotieteen dosentti, Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkija
Kategoria(t): Enkelit, Radiohartaudet, Rukoukset Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s